*

Johanna Vendelin Ihmisten ja luonnon asialla

Lahjakkaiden Pisa-tulokset ovat laskeneet – mutta tästä ei saa puhua?

  • Lahjakkaiden Pisa-tulokset ovat laskeneet  – mutta tästä ei saa puhua?

Peruskoulumme hyvä maine on pitkälti perustunut Pisa-tuloksiin, joita on hehkutettu osoituksena korkeasta koulutusjärjestelmämme tasosta. Syyksi hyville suorituksille on esitetty suomalaisten opettajien korkeaa koulutustasoa sekä "tasapuolista" julkista koululaitostamme. Suomi loisti Pisassa vielä vuonna 2006. Tämän jälkeen tulosten lasku on ollut dramaattista.

On syytä olla huolissaan poikien ja tyttöjen välisestä tasoerosta sekä heikompien oppilaiden määrän lisääntymisestä, mutta erityisesti haluan tässä käsitellä lahjakkaiden oppilaiden tulosten merkittävää heikkenemistä.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen kirjoitti blogissaan:

“Yleensä on uskaliasta tällaisessa tilanteessa nostaa esille nopeasti edistyvien ja erityislahjakkaiden tilanne. Sekin on nyt uskallettava tehdä. Huippuosaajien osuus on Suomessa vähentynyt dramaattisesti. Vuonna 2006 heitä oli 20,9 prosenttia 15-vuotiaista, nyt enää 14,3.

Huippuosaajista kasvaa niitä tulenkantajia, joiden vastuulla tulee olemaan suuri osa Suomen tulevaisuuden rakentamisesta. He tulevat osaamisellaan ja edelläkävijyydellään tuottamaan innovaatioita, uusia myytäviä tuotteita, luonnon hyvinvoinninkin turvaavia keksintöjä ja toimintamalleja ja niin edelleen. Siis työtä, työpaikkoja ja hyvinvointia suomalaisille.”

Huippuosaajien tason laskeminen Pisa-tuloksissa on erityisen selkeä, mutta siitä ei saa silti puhua? Tämä ongelma on siis lakaistava maton alle? Tässä on ehdottomasti asia, josta saa ja pitää voida puhua avoimesti! Suomen koulujärjestelmää on ylistetty tasapuolisuudesta, koska se on huomioinut myös heikoimmat oppilaat. Lahjakkaiden on arveltu pärjäävän muutenkin. Kuitenkin viime vuosien säästötoimenpiteet ovat aiheuttaneet sen, että ryhmäkoot ovat kasvaneet ja erityisopettajien sekä koulunkäyntiavustajien määrää on karsittu. Julkisuudessa saa lukea vanhempien huolestuneita kirjoituksia siitä, miten heidän jälkikasvunsa luokalla ei ole työrauhaa. Pahimmassa tapauksessa lapset saavat koulussa pelätä jopa oman turvallisuutensa puolesta. Myös opettajat, kuten Maarit Korhonen, ovat kirjoittaneet siitä, miten tunnilla saa nykyään enenevässä määrin hoitaa kaikkea muuta kuin opetustehtäviä. Korhonen syyttää vanhempia kasvatustehtävien laiminlyömisestä.

Yksi selittävä tekijä Pisa-syöksykierteelle lienee yhteiskunnallinen muutos asenteissa. Hallitukset ovat jo pitemmän aikaa suhtautuneet välinpitämättömästi koulutuksen tärkeyteen, mistä osoituksena ovat alati jatkuvat koulutusleikkaukset. Luukkainen suhteuttaa hyvin rahasummat: "Leikkaukset esi- ja perusopetuksen perusrahoitukseen kuntien valtionosuuksissa ovat liki kymmenkertaiset verrattuina perusopetuksen kehittämisrahoihin."

Signaali ylhäältä alaspäin on se, että koulutusta ei enää nähdä sellaisena kansallisena vahvuutena, johon kannattaisi panostaa. Tämä suhtautuminen näkyy jo tilastoissa: korkeasti koulutettujen osuus koko väestöstä (30-34 vuotiaitten ikäluokassa; luvut Helsingistä) on laskusuunnassa. Vuonna 2011 se oli 54.3% ja 2015 51.7%. Trendi on päinvastainen kuin muissa Pohjoismaissa. Kannattaako koulutus enää? Rankka progressiivinen verotus pitää huolen ainakin siitä, että korkeakoulutus ei monilla aloilla ole mikään tae parempaan elintasoon. Ponnisteluista ei palkita vaan rangaistaan.

Oli syy mikä tahansa – työrauhan, opettajan tai vanhempien tuen puute tai yleinen motivaatiotason lasku – Pisa-tulokset puhuvat karua kieltä. Heikompien määrä kasvaa samalla kun lahjakkaiden tulokset heikkenevät. Suomella, jolla on varaa tukea raskasta teollisuutta useiden miljardien eurojen edestä, on varaa panostaa koulutukseen. Valitettavasti nykyiset päättäjät eivät arvosta koulutusta, mikä on ongelman ydin.

Lahjakkaiden oppilaiden tason laskeminen Pisa-tuloksissa on ongelma, joka vaatii pikaisia toimenpiteitä. Valinnaisuuden lisääminen on oikea suunta. Alueellisia ja koulukohtaisia vahvuuksia, kuten matematiikan ja luonnontieteiden opetuksen painottamista, on lisättävä. Yksityisopetus tai verkkopohjainen lisäopetus pitää nähdä mahdollisuutena – ei uhkana. Pelastetaan edes lahjakkuus muun maan syöksykierteeltä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

On ihmeellistä ettei selvien negatiivisten indikaattorien sanomaa haluta nähdä. Kiinnitin joskus kymmenisen vuotta sitten huomion lukioiden tyttöistymiseen ja nimenomaan siinä mielessä, ettei tyttöjä varmaankaan sinänsä suosita mutta että koulu suosii joitain sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat tytöillä yleisempiä. Siis myös "poikatytöt" saattavat kärsiä kun jotain ominaisuutta korostetaan toisten tappioksi. Sukupuoliero on siis indikaattori jostain syvemmästä.

Lukioero on ollut nähtävillä jo pitkään joten meillä tulisi olla käsitys sen syistä. Kun opettajaseminaarit upgreidattiin maisterinvalmistuskorkeakouluiksi syntyi samalla yhdelle tieteenalalle ennätysmäärä professuureja sekä gradusten vihkovirta kuni terveystieteiden tohtorijono. Tältä pohjalta voisi tehdä vaikka minkälaisia pitkittäistutkimuksia paloittelemalla tehtävät graduntekijöiden kesken.

Tällä erää koulun ulkopuolinen voi vain olettaa. On viitattu väheneviin määrärahoihin mutta oletan ongelmien liittyvän opetusmenetelmiin ja oppimistilanteen hallintaan. Mm. kännyköiden päällä olo tunneilla on käsittämätöntä. (Jos olisin vielä murrosikäinen poika koko tunti kuluisi kuvamateriaalin ihailuun.) Sanotaan että koulu opettaa oppimaan, mutta jotain pitäis opettaakin. Vaikkapa biologiaa voi itse oppia oppimaan kunhan ensin on selvitetty evoluution, genetiikan ja solun toiminnan perusteet. Siihen riittää liitutaulu ja selkeä lause ja oppilas joka saadaan jotenkin kuuntelemaan että alussa oli arkki ja sinilevä.

Päivänselvää on, että lukioiden tyttöistymisen tai Pisa-tulosten alenemisen syyt löytyvät koulusta. Sieltä ne on etsittävä Potemkinin kulissien takaa ja mielellään siten, ettei taas ensin keksitä uusia nimikkeitä vanhoille asioille tai uusia menetelmiä peittämään edellisten virheet.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Tulee hakematta mieleen kysymys onko valtaeliitin tarkoitus laskea koulutustasoa? Jos niin, on helppo kuvitella mistä Suomen kaltainen korkeaan koulutustasoon, osaamiseen ja vientiin perustuva maa löytää ennen pitkää itsensä.

Käyttäjän JohannaVendelin kuva
Johanna Vendelin

Nyt Pisassa on silmiinpistävää, että on selkeitä alueellisia eroja. Helsinki on edelleen pärjännyt yhtä hyvin kuin ennenkin. OAJ näkee, että pääsyy maakuntien romahtamiseen on koulujen rahapula.

En tiedä mistä valtaapitävien koulutus-vihamielisyys johtuu. Selvää on, että koulutukseen ei ainakaan tällä hallituskaudella panosteta.

http://yle.fi/uutiset/3-9337014

Käyttäjän ollisaarinen kuva
Olli Saarinen

OAJ saattaa olla oikeassa mutta ongelma on ettei tason laskun syistä ole tutkimustulosta. Takavuosina on vähemmilläkin resursseilla pärjätty. OAJ:lla on etujärjestönä aina ketunhäntä kainalossa. Edunvalvonta on sujunut hyvin. Katkerana totean, että parikin ikätoveria on jo pitkään ollut opettajanvirasta eläkkeellä meikäläisen vielä puurtaessa kohti normiaikaa. Kuntien eläkemaksu on lähes 30 % palkoista.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kysymysmerkki otsikon naurettavassa väitteessä lieventää hieman naurettavuutta.

Toimituksen poiminnat