Johanna Vendelin Ihmisten ja luonnon asialla

Voittaako liberalismi lopulta sosialismin?

  • Tästä alkaa liberalismin uusi nousu ja voitonkulku
    Tästä alkaa liberalismin uusi nousu ja voitonkulku

 

Jari Ehrnrooth maalailee tämän päivän kolumnissaan: Punaisen Suomen pitkä varjo hieman mustavalkoistakin kuvaa poliittisten aatesuuntien välisestä taistelusta.

Ehrnrooth toteaa: "Tällä vuosituhannella kysymys on enää siitä, milloin fasismin ja sosialismin jäänteet kokonaan häviävät häiritsemästä yksilön vapauteen nojaavan liberalismin kehittämistä uudelle tasolle."

Tästä voimme tietysti olla montaa mieltä, että missä määrin sosialismi häiritsee liberalismin kehittämistä "uudelle tasolle". Eikö toista voi olla ilman toista? Täytyykö sosialismi pyyhkäistä ensin kokonaan pois, jotta meillä olisi tilaa liberaalille valtapolitiikalle?

Itse olen sitä mieltä, että sekä sosialismille että liberalismille on jatkossakin tilaa yhtäaikaisesti. Tällä hetkellä sosialismi on kuitenkin saanut liikaakin jalansijaa Suomen poliittisessa järjestelmässä. Yksi yhteiskuntamme liiallisen sosialismin tunnusmerkeistä on massiivisiin tulonsiirtoihin pohjautuva järjestelmämme, missä verotus on ankaraa, mutta "vastineeksi" tästä epäkohdasta tulonsiirrot ulotetaan keskituloisille ja varakkaillekin. Pahinta on kuitenkin se, että vallalla olevat oikeistopuolueetkin ovat mukautuneet sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmäämme ja sen ylläpitoon. 

Ehrnrooth jatkaa: "Suomea ja pohjoismaista hyvinvointimallia ei enää voida kehittää sosialismin, vaan eettisen liberalismin ja vastuullisen yksilön vapauden pohjalta. Työttömien aktivointimalli on tämän uuden suuntauksen airut."

Tässä asiassa olen samaa ja eri mieltä. Uskon vakaasti, että liberalismiin pohjautuvasta politiikasta löytyy paras ratkaisu hyvinvointiyhteiskuntamme uudistamiseen ja kehittämiseen paremmaksi. Huoltosuhteen alati heiketessä keskituloisille suuntautuvista tulonsiirroista pitää karsia niin, että verovaroin rahoitettu sosiaaliturva kohdistuu paremmin aidosti apua tarvitseville. Toisaalta Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen sosiaaliturvajärjestelmän reformin, jossa suuri osa nykyisistä tulonsiirroista korvattaisiin perustulolla tai vastaavalla mallilla. Perustulo vähentäisi byrokratiaa huomattavasti ja kohtelisi yksilöitä oikeudenmukaisemmin kuin nykyjärjestelmä. Byrokraatti ei enää vahtisi ihmisiä sen suhteen, että opiskelevatko ihmiset luvattomasti työttömyysturvalla vai ovatko kenties – mikä vielä pahempaa – aikeissa aloittaa yritystoimintaa. 

Ehrnrooth on kuitenkin väärässä väittäessään, että työttömien aktiivimalli olisi "uuden suuntauksen airut". Ei se ole. Nyt toteutettu aktiiviimalli on pelkkä hallituksen yritys paikata omaa epäonnistumistaan työmarkkinoiden uudistamisessa. Hallitus haluaa aktiivimallilla osoittaa "tehneensä jotain". Se ei riitä, koska Suomen jäykät työmarkkinat – mikä on selkeästi osoitettu kansainvälisissä vertailuissa – tarvitsevat suurempia uudistuksia, jotta korkea rakenteellinen työttömyys voidaan alentaa. Vastaus on työmarkkinoiden vapauttaminen liiallisestä sääntelystä sekä kannustinloukkujen purku. Työmarkkinoiden vapauttaminen on toki vaikeaa niin kauan kuin korporatismi on oleellinen osa päätöksentekokoneistoa. Tarvitsemme siis täysin uusia, aidosti liberalismiin pohjautuvia kansanliikkeitä tai puolueita, jotka lähtisivät uudistuksia ajamaan. Puolueita, joilla ei ole menneisyyden varjoja rasitteenaan tai jotka kavahtavat sanaa "maan tapa". Liberaalipuolue on perustettu vastaamaan tähän kysyntään. 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin uudistusmielinen aktiivi.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Jos perustuloa kannattaa (kuten itsekin teen), kannattaa olla varovainen Ehrnroothin liberalismin hehkuttamisessa. Hänen suhtautumisensa aktiivimalliin kun antaa vahvoja viitteitä siitä, että hänen ihanne on pikemminkin Yhdysvaltojen kaltainen libertaariyhteiskunta jossa heikot tosiaan sortuvat elon tiellä samalla kun toisaalta ehkä hiukan autetaan heikompia DDR-henkisesti, lyömällä heitä tuolla avulla alaspäin, viemällä heiltä kunnia ja itsetunto. En siis tarkoita kepillä vain rahallisia sanktioita aktiivimallin tapaan vaan ylipäätään pyrkimystä saada ihmiset häpeämään sitä, että he ovat työttömiä, köyhiä, vaivaisia tai muulla tavoin heikommassa asemassa ja odotetaan tuon häpeän ikään kuin pieksevän heistä sitten parempia. Tämä ei onnistu ilman DDR-henkistä vahvaa valtion roolia, mutta sitähän Ehrnrooth ei halua ääneen sanoa vaikka se rivien välistä näkyykin. Yhdysvalloissa esiintyvä libertarismi on tietyllä tavalla tuota armollisempa, koska siitä tuo ihmisten häpeään vetoaminen puuttuu kun sitä ei historiallisista ja kulttuurisista syistä siellä samalla tavalla ole eikä siihen siksi voi oikein vedota. Kiteytetysti niin, etteivät amerikkalaiset "ymmärrä" hävetä niin ei heitä voi sillä oikein ohjailla. Yhtä kaikki, Ehrnroothin ihanneyhteiskunta tuntuu olevan jonkinlainen perverssi yhdistelmä libertaarisen ja sosiaalidemokraattisen DDR-yhteiskunnan surkeimpia puolia. Siksi en lähtisi hänen juttujaan komppaamaan julkisesti. Ei ehkä kannata hirveästi juhlia jos sontakasasta löytyy yksi pieni palanen suklaata.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Jari Ehrnrooth edustaa pikemminkin sosiaali-darwinismia kuin mitään liberaalia, ainakin kirjoituksensa perusteella.

Lisäksi tuntuu perin omituiselta sellainen ohentunut yhteiskunnallinen selitysmalli sosiologiaan perehtyneeltä dosentilta, että luokkaerot ja konflikti luokkien välillä johtuisi vain "agitoidusta herravihasta".

Vielä se seikka, että sosiologi alkaa perustella "järkisyillä" tapahtunutta yhteisöllistä raaistumista ja massamurhaamista, kun siihen löytyy ihan oppikirjoistakin pätevät selitykset, joita ei ole johdettavissa mihinkään järkisyihin.

Käyttäjän JohannaVendelin kuva
Johanna Vendelin

Minullekin tuli yllätyksenä ettei Ehrnrooth tässä kolumnissaan nähnyt liberalismissa mitään pahaa. Joka tapauksessa, minä yritin selittää omat kantani tässä blogissa sen enempää ottamatta kantaa Ehrnroothin ideologiaan.

Toimituksen poiminnat