Kotimaa http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/history.back%28%29 Thu, 19 Apr 2018 13:39:07 +0300 fi Harkimo lorottaa antaumuksella kokoomuksen muroihin http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254062-harkimo-lorottaa-antaumuksella-kokoomuksen-muroihin <p>Liikemies Harry Hjallis Harkimo oli kokoomukselle kallisarvoinen henkilö eduskuntavaaleissa 2015, sillä hän sai tuolloin 11&nbsp;416 henkilöä äänestämään itseään. Se oli kokoomuksessa Alexander Stubbin jälkeen toiseksi eniten Uudenmaan vaalipiirissä ja tuplamäärä verrattuna esimerkiksi ministeriksi kesällä 2016 nousseeseen Kai Mykkäseen.</p><p>Sen jälkeen Harkimo ei ole kunnostautunut varsinaisesti puolueensa uskollisimpana palvelijana. Hän ei ole käyttänyt eduskunnan suuressa salissa aktiivisesti puheenvuoroja, <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/tilastojajaraportteja/Documents/poissaolotilasto-TaV-kevatistuntokausi-2017.pdf">hän on ollut varsin usein pois</a> edustamansa talousvaliokunnan kokouksista (<a href="https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/p313825/">vaikkakin sanoo puhuneensa valiokunnissa</a>) ja on jäänyt monelle kansanedustajakollegalleen varsin vieraaksi.</p><p>Televisiossa suorapuheinen Harkimo toki on tuon tuosta joko omassaan tai muiden ohjelmissa. Verkossa hän on myös näkyvä blogeineen ja Twitterissä yli 100&nbsp;000:lla seuraajallaan.</p><p>Viime aikoina Harkimo on kunnostautunut Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ja puolueensa puheenjohtajan, valtiovarainministeri Petteri Orpon ajaman sote-uudistuksen ja myös puolueensa toiminnan yleisempänä arvostelijana.&nbsp;&nbsp;</p><p>Harkimo nosti hiljattain esille kriittisen havaintonsa kokoomuksen sosiaaliturvan uudistamismallista, että se olisi puhtaasti puheenjohtaja Orpon luomus. &rdquo;Siis Orpo oli avustajansa kanssa päättänyt, että tämä on kokoomuksen malli. Siis vain nämä kaksi pääsevät siihen päättäjien tilataksiin&rdquo;, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/245334-miten-kukaan-kehtaa-puhua-demokratiasta-suomessa-hjallis-harkimolta-kova-ulostulo">Harkimo nurisi kirjoituksessaan.</a></p><p>Harkimon edustajakollega Juhana Vartiainen (kok.) joutui huomauttamaan sarkastisesti, että &rdquo;Universal Credit -sosiaaliturvaa on vuoden ajan kehitelty eduskuntaryhmän kannustinloukkutyöryhmässä. Tämän ja muiden vastaavien ryhmien kokouksiin on kaikilla ryhmän edustajilla vapaa pääsy&rdquo;.</p><p>Uusimpana uutena Harkimon nimi on liitetty hankkeeseen, jossa ollaan muodostamassa uutta poliittista liikettä Suomeen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/246629-kokoomuksen-verkkouutiset-harkimo-kiistaa-irtautumisen-tama-oli-selva-viesti-hanelta">Kalle Jokinen on ampunut tätä tietoa tänään alas</a> kokoomuksen Verkkouutisissa. Jokisen mukaan Harkimo kiisti keskustelussa, että olisi irtautumassa kokoomuksesta tai keräämässä sote-uudistusta vastustavaa eduskuntaliittoumaa.&nbsp;</p><p>Kokoomuksen pakka on joka tapauksessa sekaisin ja sitä sekoittaa entisestään Harkimon omapäinen puuhastelu, antaumuksellinen kokoomuksen muroihin lorottelu. SDP on vienyt gallup-johtopaikan, ja myös Harkimoa selvästi sote-asiantuntevampi kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) tekee kaikkensa, jotta Sipilän ja Orpon sote-uudistus ei toteutuisi.</p><p>Vaikka Harkimo ja Lepomäki eivät tiettävästi tee juuri yhteistyötä, samalle henkilölle he tekevät palvelusta: SDP:n puheenjohtajalle Antti Rinteelle. Hänestä tulee seuraavien eduskuntavaalien jälkeen pääministeri sitä suuremmalla todennäköisyydellä mitä enemmän kokoomuslaiset tekevät irtiottojaan.</p><p>Lepomäen poliittiselle uralle tästä hässäkästä voi viime kädessä tulla vaikka nostetta. Talouselämän toimittaja Matti Virtanen kysyi tänään Lepomäeltä, mistä asemasta hän aikoo poliittisia haaveitaan toteuttaa, kenties pääministerinä?</p><p>&rdquo;Ei vielä&rdquo;, Lepomäki vastasi. (<a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/lepomaki-toivoo-jungnerille-onnea-mutta-ei-lahde-mukaan-uuteen-liikkeeseen/d16295a9-9495-3e10-b795-fc89084e5689">Lue Lepomäen tänä aamuna tehty haastattelu ja katso video täältä</a>)</p><p>Harkimon tulevista poliittisista kuvioista kuulemme uutta tietoa vielä tänään. MTV:n ja Ylen mukaan <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/246635-nyt-tuli-pommi-lahde-mtvlle-hjallis-harkimo-eroaa-kokoomuksesta">hän olisi kuitenkin eroamassa kokoomuksesta</a>.</p><p>&nbsp;</p> Liikemies Harry Hjallis Harkimo oli kokoomukselle kallisarvoinen henkilö eduskuntavaaleissa 2015, sillä hän sai tuolloin 11 416 henkilöä äänestämään itseään. Se oli kokoomuksessa Alexander Stubbin jälkeen toiseksi eniten Uudenmaan vaalipiirissä ja tuplamäärä verrattuna esimerkiksi ministeriksi kesällä 2016 nousseeseen Kai Mykkäseen.

Sen jälkeen Harkimo ei ole kunnostautunut varsinaisesti puolueensa uskollisimpana palvelijana. Hän ei ole käyttänyt eduskunnan suuressa salissa aktiivisesti puheenvuoroja, hän on ollut varsin usein pois edustamansa talousvaliokunnan kokouksista (vaikkakin sanoo puhuneensa valiokunnissa) ja on jäänyt monelle kansanedustajakollegalleen varsin vieraaksi.

Televisiossa suorapuheinen Harkimo toki on tuon tuosta joko omassaan tai muiden ohjelmissa. Verkossa hän on myös näkyvä blogeineen ja Twitterissä yli 100 000:lla seuraajallaan.

Viime aikoina Harkimo on kunnostautunut Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ja puolueensa puheenjohtajan, valtiovarainministeri Petteri Orpon ajaman sote-uudistuksen ja myös puolueensa toiminnan yleisempänä arvostelijana.  

Harkimo nosti hiljattain esille kriittisen havaintonsa kokoomuksen sosiaaliturvan uudistamismallista, että se olisi puhtaasti puheenjohtaja Orpon luomus. ”Siis Orpo oli avustajansa kanssa päättänyt, että tämä on kokoomuksen malli. Siis vain nämä kaksi pääsevät siihen päättäjien tilataksiin”, Harkimo nurisi kirjoituksessaan.

Harkimon edustajakollega Juhana Vartiainen (kok.) joutui huomauttamaan sarkastisesti, että ”Universal Credit -sosiaaliturvaa on vuoden ajan kehitelty eduskuntaryhmän kannustinloukkutyöryhmässä. Tämän ja muiden vastaavien ryhmien kokouksiin on kaikilla ryhmän edustajilla vapaa pääsy”.

Uusimpana uutena Harkimon nimi on liitetty hankkeeseen, jossa ollaan muodostamassa uutta poliittista liikettä Suomeen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalle Jokinen on ampunut tätä tietoa tänään alas kokoomuksen Verkkouutisissa. Jokisen mukaan Harkimo kiisti keskustelussa, että olisi irtautumassa kokoomuksesta tai keräämässä sote-uudistusta vastustavaa eduskuntaliittoumaa. 

Kokoomuksen pakka on joka tapauksessa sekaisin ja sitä sekoittaa entisestään Harkimon omapäinen puuhastelu, antaumuksellinen kokoomuksen muroihin lorottelu. SDP on vienyt gallup-johtopaikan, ja myös Harkimoa selvästi sote-asiantuntevampi kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) tekee kaikkensa, jotta Sipilän ja Orpon sote-uudistus ei toteutuisi.

Vaikka Harkimo ja Lepomäki eivät tiettävästi tee juuri yhteistyötä, samalle henkilölle he tekevät palvelusta: SDP:n puheenjohtajalle Antti Rinteelle. Hänestä tulee seuraavien eduskuntavaalien jälkeen pääministeri sitä suuremmalla todennäköisyydellä mitä enemmän kokoomuslaiset tekevät irtiottojaan.

Lepomäen poliittiselle uralle tästä hässäkästä voi viime kädessä tulla vaikka nostetta. Talouselämän toimittaja Matti Virtanen kysyi tänään Lepomäeltä, mistä asemasta hän aikoo poliittisia haaveitaan toteuttaa, kenties pääministerinä?

”Ei vielä”, Lepomäki vastasi. (Lue Lepomäen tänä aamuna tehty haastattelu ja katso video täältä)

Harkimon tulevista poliittisista kuvioista kuulemme uutta tietoa vielä tänään. MTV:n ja Ylen mukaan hän olisi kuitenkin eroamassa kokoomuksesta.

 

]]>
46 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254062-harkimo-lorottaa-antaumuksella-kokoomuksen-muroihin#comments Kotimaa Hjallis Harkimo Kokoomus Thu, 19 Apr 2018 10:39:07 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254062-harkimo-lorottaa-antaumuksella-kokoomuksen-muroihin
Nuorsuomalaiset 2.0? http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254031-nuorsuomalaiset-20 <p>Poliittisten mannerlaattojen liike vaikuttaa jatkuvan. Ensiksi perussuomalaiset nousivat, vajosivat ja hajosivat. Seuraavana vuorossa on ilmeisesti oikeistokentässä tapahtuva murros. Hjallis Harkimo ja Mikael Jungner kun ovat ilmeisesti puuhaamassa uutta liikettä, jonka johtotähtenä lienee oikeistolainen markkinaliberalismi. Liikkeen tuloa pohjustavan, Jungnerin muutama päivä sitten julkaiseman kolumnin voi lukea<a href="https://www.verkkouutiset.fi/miten-politiikka-disruptoidaan/"> täältä.</a> Kovin maanläheiseksi sitä ei voi luonnehtia, koska esimerkiksi tällainen kahden korkeakoulututkinnon ihminen joutui selvittämään &rdquo;disruption&rdquo; tarkoituksen sivistyssanakirjasta.</p><p>Yhtä kaikki. Kokoomuksen johdossa tykättäneen kyttyrää, eikä Vihreissäkään välttämättä olla tohkeissaan. Ei, vaikka puolueen virallinen uusliberaali Antero Vartia ehti irtisanoutumaan koko hankkeesta.</p><p>Noh, mitäs tämä sitten tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle? Omalla tapaa kyseessä on mahdollisesti nuorsuomalaisten paluu. Kyseinen jo poliittiseen historiaan vaipunut puolue sai suuren kohun siivittämänä kaksi kansanedustajaa vuoden 1995 vaaleissa. Mikäli koko kuvio etenee, tulee oikeistolaiselle politiikan teon kentälle pro-bisnes &ndash;vaihtoehdon sijasta pro-market &ndash;valinta. &nbsp;Ja se saattaa oikeasti olla huomattavasti houkuttelevampi monelle Lepomäen ja Harkimon hengenheimolaiselle, jotka uskovat kohtuullisen rajoittamattomaan markkinatalouteen.</p><p>Tällainen puolue (tai miksi se aikookaan itseään kutsua) olisi mitä todennäköisimmin myös leikkaamaan yritystuista, jotka ovat monella tapaa ongelmallisia puhtaalle kilpailuajattelulle. Tähän ns. porvarihallitus ei tunnetusti kyennyt. Tietyt yritykset kun olisivat kärsineet.</p><p>Jungner ja Harkimo saattavat myös esitellä poliittisen liikkeensä puoluekentän ulkopuolisena toimijana, joka olisi ikään kuin puhdas pulmunen ja kirkasotsainen uudistaja. Tämähän toki on kikkailua, koska kyseiset herrat ovat yhteiskunnallisia pelaajia jos jotkut. He ovat myös osa vakiintunutta eliittiä. Ulkokuoren tarkoitus olisi hämätä ja näyttää hyvältä mediassa. Ehkä tarkoitus ei olisi aivan läpinäkyvästi kopioida Emmanuel Macronia, koska epäaito &rdquo;kansanliike&rdquo; (kuten vaikka siniset) ei varmasti ole menestys. Tai kenties toimintamallia haetaan Italian viiden tähden liikkeestä, jossa poliittiset kannat muodostetaan nettiäänestyksen pohjalta. Tosin siinä saattaisi käydä niin, että ihmiset äänestäisivät väärin johtajiensa mielestä.</p><p>Tosin Jungnerista tai Harkimosta ei välttämättä olisi tämän liikkeen aidoksi johtohahmoksi. Ainakin jos äänissä mitataan, ei esimerkiksi Mikael Jungnerin viimeisin vaalimenestys ollut kovinkaan häävi. Vuosikausia kestäneestä valtakunnan julkisuudessa paistattelusta huolimatta varavaltuutetun pestiä ja 379 ääntä kuntavaaleissa Helsingissä ei voine pitää aivan putkeen menneenä kuviona.</p><p>Se, mitä tämä liike voi saada aikaan lyhyellä tähtäimellä, olisi sote-uudistuksen kaatuminen. Eikä se olisi laisinkaan huono asia. Harkimo tunnetusti on sen äärimmäisen suuri kriitikko. Ja tiedä vaikka hänen kelkkaansa lähtisi useampikin kokoomuksen kansanedustaja. Tähän yhtälöön kun lisää sen, että aika moni sininen on varmasti huomannut poliittisen tulevaisuutensa mustaksi, saattaa tulijoita olla laajemmaltakin rintamalta. Mielenkiintoista on sekin, että Elina Lepomäen kirja Vapauden voitto ilmestyy ensi viikolla. Osoittautuuko se uuden liikkeen suureksi poliittiseksi manifestiksi?</p><p>Mutta jos (ja jos ja jos) tämä liike todella tempaisee maton hallituksen jalkojen alta, saattavat eduskuntavaalitkin aikaistua. Ja se tietää myös sitä, että tämänkin vasemmistopiirin puheenjohtajan vapaa-ajan ongelmat ovat erityisen hyvin ratkaistu aina niihin asti.</p> Poliittisten mannerlaattojen liike vaikuttaa jatkuvan. Ensiksi perussuomalaiset nousivat, vajosivat ja hajosivat. Seuraavana vuorossa on ilmeisesti oikeistokentässä tapahtuva murros. Hjallis Harkimo ja Mikael Jungner kun ovat ilmeisesti puuhaamassa uutta liikettä, jonka johtotähtenä lienee oikeistolainen markkinaliberalismi. Liikkeen tuloa pohjustavan, Jungnerin muutama päivä sitten julkaiseman kolumnin voi lukea täältä. Kovin maanläheiseksi sitä ei voi luonnehtia, koska esimerkiksi tällainen kahden korkeakoulututkinnon ihminen joutui selvittämään ”disruption” tarkoituksen sivistyssanakirjasta.

Yhtä kaikki. Kokoomuksen johdossa tykättäneen kyttyrää, eikä Vihreissäkään välttämättä olla tohkeissaan. Ei, vaikka puolueen virallinen uusliberaali Antero Vartia ehti irtisanoutumaan koko hankkeesta.

Noh, mitäs tämä sitten tarkoittaa suomalaiselle yhteiskunnalle? Omalla tapaa kyseessä on mahdollisesti nuorsuomalaisten paluu. Kyseinen jo poliittiseen historiaan vaipunut puolue sai suuren kohun siivittämänä kaksi kansanedustajaa vuoden 1995 vaaleissa. Mikäli koko kuvio etenee, tulee oikeistolaiselle politiikan teon kentälle pro-bisnes –vaihtoehdon sijasta pro-market –valinta.  Ja se saattaa oikeasti olla huomattavasti houkuttelevampi monelle Lepomäen ja Harkimon hengenheimolaiselle, jotka uskovat kohtuullisen rajoittamattomaan markkinatalouteen.

Tällainen puolue (tai miksi se aikookaan itseään kutsua) olisi mitä todennäköisimmin myös leikkaamaan yritystuista, jotka ovat monella tapaa ongelmallisia puhtaalle kilpailuajattelulle. Tähän ns. porvarihallitus ei tunnetusti kyennyt. Tietyt yritykset kun olisivat kärsineet.

Jungner ja Harkimo saattavat myös esitellä poliittisen liikkeensä puoluekentän ulkopuolisena toimijana, joka olisi ikään kuin puhdas pulmunen ja kirkasotsainen uudistaja. Tämähän toki on kikkailua, koska kyseiset herrat ovat yhteiskunnallisia pelaajia jos jotkut. He ovat myös osa vakiintunutta eliittiä. Ulkokuoren tarkoitus olisi hämätä ja näyttää hyvältä mediassa. Ehkä tarkoitus ei olisi aivan läpinäkyvästi kopioida Emmanuel Macronia, koska epäaito ”kansanliike” (kuten vaikka siniset) ei varmasti ole menestys. Tai kenties toimintamallia haetaan Italian viiden tähden liikkeestä, jossa poliittiset kannat muodostetaan nettiäänestyksen pohjalta. Tosin siinä saattaisi käydä niin, että ihmiset äänestäisivät väärin johtajiensa mielestä.

Tosin Jungnerista tai Harkimosta ei välttämättä olisi tämän liikkeen aidoksi johtohahmoksi. Ainakin jos äänissä mitataan, ei esimerkiksi Mikael Jungnerin viimeisin vaalimenestys ollut kovinkaan häävi. Vuosikausia kestäneestä valtakunnan julkisuudessa paistattelusta huolimatta varavaltuutetun pestiä ja 379 ääntä kuntavaaleissa Helsingissä ei voine pitää aivan putkeen menneenä kuviona.

Se, mitä tämä liike voi saada aikaan lyhyellä tähtäimellä, olisi sote-uudistuksen kaatuminen. Eikä se olisi laisinkaan huono asia. Harkimo tunnetusti on sen äärimmäisen suuri kriitikko. Ja tiedä vaikka hänen kelkkaansa lähtisi useampikin kokoomuksen kansanedustaja. Tähän yhtälöön kun lisää sen, että aika moni sininen on varmasti huomannut poliittisen tulevaisuutensa mustaksi, saattaa tulijoita olla laajemmaltakin rintamalta. Mielenkiintoista on sekin, että Elina Lepomäen kirja Vapauden voitto ilmestyy ensi viikolla. Osoittautuuko se uuden liikkeen suureksi poliittiseksi manifestiksi?

Mutta jos (ja jos ja jos) tämä liike todella tempaisee maton hallituksen jalkojen alta, saattavat eduskuntavaalitkin aikaistua. Ja se tietää myös sitä, että tämänkin vasemmistopiirin puheenjohtajan vapaa-ajan ongelmat ovat erityisen hyvin ratkaistu aina niihin asti.

]]>
27 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254031-nuorsuomalaiset-20#comments Kotimaa Hjallis Harkimo Kokoomus Mikael Jungner Oikeisto Sote-uudistus Thu, 19 Apr 2018 04:15:00 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254031-nuorsuomalaiset-20
Iskeekö Venäjän lipominen suomalaisten omaan nilkkaan? http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254008-iskeeko-venajan-lipominen-suomalaisten-omaan-nilkkaan <p>Olipa kerran Suomen valtio ja sen enemmistöomistama energiayhtiö Fortum, joka lähti vuosikymmen sitten liput liehuen Venäjän markkinoita valtaamaan.</p><p>Alkuvuodet olivat tuloksellisesti surkeita. Sitten iski vielä jääkausi lännen ja Venäjän välille jälkimmäisen valloitettua Ukrainalta Krimin härskisti vuonna 2014. Tästä seurasi myös ruplan romahdus ja Venäjälle talouskriisi.</p><p>Fortum on onnistunut tähän asti surffaamaan läpi länsi-Venäjä-pakotekriisin kuin ei mitään. Vuoden 2015 elokuussa, keskellä suurten kansainvälisten erimielisyyksien, se teki lopullisen päätöksensä lähteä mukaan Fennovoiman ydinvoimalaan, jonka suomalaiset siis tekevät Pyhäjoelle yhdessä venäläisten kanssa.</p><p>Käytännössä Fortum pelasti tuolloin ydinvoimalahankkeen jatkon, mikä monien asiantuntijoiden mukaan ei perustunut suoraan liiketaloudelliseen yhtälöön vaan se oli poliittinen peliliike, koska yhtiöllä oli huomattavan paljon panoksia Venäjällä. Sitä voi pitää suoranaisena lipomisena, koska <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/97808-fortum-antoi-periksi-lahtee-fennovoimaan-ilman-venaja-ehtoaan">yhtiö ei saanut tuolloin läpi tavoitettaan vesivoimakiistassa</a>.</p><p>Nyt Fortum on joutunut uuteen tilanteeseen, jossa vanhat Venäjä-myönteiset teot eivät välttämättä paljoa paina. Venäjän hallituksen virallisessa Rossijskaja Gazeta -lehdessä julkaistiin viime viikolla kirjoitus, jonka mukaan Suomen valtion enemmistöomistamasta Fortumista &rdquo;on tullut todellinen uhka paitsi energia- myös Venäjän muulle turvallisuudelle&rdquo;.&nbsp;</p><p>Fortum itse aikoo ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin väärien tietojen levittämisestä Venäjällä. Asia on mennyt myös valtiolliselle tasolle, sillä Suomen pääministeri <a href="https://www.tekniikkatalous.fi/tekniikka/energia/hallitus-aikoo-puuttua-venajan-lokakampanjaan-fortumista-sipila-asia-nostetaan-keskusteluissa-esille-6720841">Juha Sipilä (kesk.) on sanonut &rdquo;nostavansa asian keskusteluissa esille&rdquo;.</a></p><p>Puhutaan jo sen verran isoilla kirjaimilla, että Fortumin Venäjä-riski on havahduttanut monet. Esimerkiksi vanha Venäjän-bisneksen osaaja <a href="https://www.uusisuomi.fi/raha/246469-venajan-bisneksen-konkari-kim-gran-varoittaa-fortumia-katsokaa-mita-shellille-kavi-2006">Kim Gran on tuonut esille öljy-yhtiö Shellin vastoinkäymiset</a> Venäjällä runsaat kymmenen vuotta sitten. Jättimäinen länsiyhtiö joutui silloin vetäytymään Sakhalin Energy -projektistaan.</p><p>Rajuimmat spekuloijat puhuvat suoremmin &rdquo;konfiskaation&rdquo; mahdollisuudesta, eli siitä, että Fortumin omaisuutta voisi päätyä Venäjän haltuun. Tällaista kieltä on käyttänyt esimerkiksi Helsingin yliopiston Renvall-instituutin Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtori <a href="http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253937-venalaista-rahahtelya-ja-suomen-paattomat-paattajat">Arto Luukkanen Uuden Suomen Puheenvuorossa</a>.</p><p>Osakemarkkinoilla Granin ja Luukkasen esiin tuomia pelkoja ei ole otettu ainakaan tähän mennessä vakavasti. Tosin eilen Fortumin osake vähän heilahteli, minkä taustatekijäksi kansainvälinen uutistoimisto Bloomberg nosti poliittiset riskit Venäjällä ja siihen liittyen <a href="https://www.uusisuomi.fi/raha/246469-venajan-bisneksen-konkari-kim-gran-varoittaa-fortumia-katsokaa-mita-shellille-kavi-2006">Uudessa Suomessa ilmestyneen Kim Gran -jutun</a>.</p><p>Fortumia seuraavat osakeanalyytikot tiedostavat kyllä Venäjään liittyvän poliittisen riskin, mutta suureen dramatiikkaan ei analyysitaloissa uskota. Jos uskottaisiin, alkaisi myös osake kärsiä, sillä viime vuonna Fortumin voitoista syntyi jo yli kolmannes Venäjällä.</p><p>Tulosta siellä pitäisi nykymuotoisesta Fortumista syntyä jatkossakin vähintään viime vuoden kaltaiset <a href="https://www.fortum.fi/media/2018/02/fortumin-tilinpaatostiedote-2017-vahva-tulos-ja-strategian-tehokas-toteutus-ehdotettu">noin 300 miljoonaa euroa</a>, jotta Fortumin <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9238091">massiivinen Venäjän-operaatio</a> alkaisi näyttää pitkässä juoksussa kannattavalta, arvioi eräs Uuden Suomen haastattelema analyytikko. Oman lisänsä tuo Uniper, jonka Venäjän-bisneksistä pitäisi ropista jatkossa lisää tuohta Fortumille.</p><p>Varsinaista omistukseen liittyvää riskiä konkreettisempi riski on Venäjän ruplan arvoon liittyvä epävarmuus. Ruplan heikkeneminen tarkoittaa Fortumin näkökulmasta aina pienempää euromääräistä tulosta ja päinvastoin.</p><p>Viime kädessä Fortumin riskipeli venäläisten kanssa on koko Suomen kansaa koskettavaa riskipeliä, joka voi lopulta iskeä omaan nilkkaan. Fortum maksoi tänä keväänä <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/valtiolle-tulossa-mahtava-osinkopotti---nain-monta-lastensairaalaa-summalla-voisi-rakentaa/ZpCg8kRG">valtion kassaan puolisen miljardia euroa osinkoja</a>, mikä oli noin puolet valtion saamista osinkotuloista.</p> Olipa kerran Suomen valtio ja sen enemmistöomistama energiayhtiö Fortum, joka lähti vuosikymmen sitten liput liehuen Venäjän markkinoita valtaamaan.

Alkuvuodet olivat tuloksellisesti surkeita. Sitten iski vielä jääkausi lännen ja Venäjän välille jälkimmäisen valloitettua Ukrainalta Krimin härskisti vuonna 2014. Tästä seurasi myös ruplan romahdus ja Venäjälle talouskriisi.

Fortum on onnistunut tähän asti surffaamaan läpi länsi-Venäjä-pakotekriisin kuin ei mitään. Vuoden 2015 elokuussa, keskellä suurten kansainvälisten erimielisyyksien, se teki lopullisen päätöksensä lähteä mukaan Fennovoiman ydinvoimalaan, jonka suomalaiset siis tekevät Pyhäjoelle yhdessä venäläisten kanssa.

Käytännössä Fortum pelasti tuolloin ydinvoimalahankkeen jatkon, mikä monien asiantuntijoiden mukaan ei perustunut suoraan liiketaloudelliseen yhtälöön vaan se oli poliittinen peliliike, koska yhtiöllä oli huomattavan paljon panoksia Venäjällä. Sitä voi pitää suoranaisena lipomisena, koska yhtiö ei saanut tuolloin läpi tavoitettaan vesivoimakiistassa.

Nyt Fortum on joutunut uuteen tilanteeseen, jossa vanhat Venäjä-myönteiset teot eivät välttämättä paljoa paina. Venäjän hallituksen virallisessa Rossijskaja Gazeta -lehdessä julkaistiin viime viikolla kirjoitus, jonka mukaan Suomen valtion enemmistöomistamasta Fortumista ”on tullut todellinen uhka paitsi energia- myös Venäjän muulle turvallisuudelle”. 

Fortum itse aikoo ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin väärien tietojen levittämisestä Venäjällä. Asia on mennyt myös valtiolliselle tasolle, sillä Suomen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on sanonut ”nostavansa asian keskusteluissa esille”.

Puhutaan jo sen verran isoilla kirjaimilla, että Fortumin Venäjä-riski on havahduttanut monet. Esimerkiksi vanha Venäjän-bisneksen osaaja Kim Gran on tuonut esille öljy-yhtiö Shellin vastoinkäymiset Venäjällä runsaat kymmenen vuotta sitten. Jättimäinen länsiyhtiö joutui silloin vetäytymään Sakhalin Energy -projektistaan.

Rajuimmat spekuloijat puhuvat suoremmin ”konfiskaation” mahdollisuudesta, eli siitä, että Fortumin omaisuutta voisi päätyä Venäjän haltuun. Tällaista kieltä on käyttänyt esimerkiksi Helsingin yliopiston Renvall-instituutin Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtori Arto Luukkanen Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Osakemarkkinoilla Granin ja Luukkasen esiin tuomia pelkoja ei ole otettu ainakaan tähän mennessä vakavasti. Tosin eilen Fortumin osake vähän heilahteli, minkä taustatekijäksi kansainvälinen uutistoimisto Bloomberg nosti poliittiset riskit Venäjällä ja siihen liittyen Uudessa Suomessa ilmestyneen Kim Gran -jutun.

Fortumia seuraavat osakeanalyytikot tiedostavat kyllä Venäjään liittyvän poliittisen riskin, mutta suureen dramatiikkaan ei analyysitaloissa uskota. Jos uskottaisiin, alkaisi myös osake kärsiä, sillä viime vuonna Fortumin voitoista syntyi jo yli kolmannes Venäjällä.

Tulosta siellä pitäisi nykymuotoisesta Fortumista syntyä jatkossakin vähintään viime vuoden kaltaiset noin 300 miljoonaa euroa, jotta Fortumin massiivinen Venäjän-operaatio alkaisi näyttää pitkässä juoksussa kannattavalta, arvioi eräs Uuden Suomen haastattelema analyytikko. Oman lisänsä tuo Uniper, jonka Venäjän-bisneksistä pitäisi ropista jatkossa lisää tuohta Fortumille.

Varsinaista omistukseen liittyvää riskiä konkreettisempi riski on Venäjän ruplan arvoon liittyvä epävarmuus. Ruplan heikkeneminen tarkoittaa Fortumin näkökulmasta aina pienempää euromääräistä tulosta ja päinvastoin.

Viime kädessä Fortumin riskipeli venäläisten kanssa on koko Suomen kansaa koskettavaa riskipeliä, joka voi lopulta iskeä omaan nilkkaan. Fortum maksoi tänä keväänä valtion kassaan puolisen miljardia euroa osinkoja, mikä oli noin puolet valtion saamista osinkotuloista.

]]>
36 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254008-iskeeko-venajan-lipominen-suomalaisten-omaan-nilkkaan#comments Kotimaa Turpo Venäjä Wed, 18 Apr 2018 12:52:51 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254008-iskeeko-venajan-lipominen-suomalaisten-omaan-nilkkaan
Onko maakuntauudistus keskustan kannatukselle kohtalokas? http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253963-onko-maakuntauudistus-keskustan-kannatukselle-kohtalokas <p>Tänään on taas päivä, jolloin puolueiden kannatuksia puntaroidaan puoleen jos toiseenkin.</p><p>Aamun HS-on julkaissut omat puolueiden kannatusluvut (<a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005645553.html">HS-gallup).</a></p><p>SDP ja kokoomus on vuorotelleet &nbsp;tämän vuoden puolella kärkipaikalla&nbsp;<strong>(<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Opinion_polling_for_the_Finnish_parliamentary_election,_2019#Poll_results">Poll results</a>)</strong></p><p>Kolmen kärki on HS-gallupissa</p><p>SDP 21,4 %, Kokoomus 20,6 % &nbsp;ja Keskusta 15,7 %.</p><p>****</p><p>Nostan tässä esille erityisesti keskustan kannatuksen kehityksen. &nbsp;Keskustaa uhkaa kaikissa mielipidemittauksissa (YLE, HS ja IL/US) &nbsp;puolueista suurin tappio. Onko epätietoisuus maakuntauudistuksesta&nbsp; ja vaikutuksista kunnalliseen itsehallintoon &nbsp;kohtalokas uudistusta eniten ajavalle keskustalle ?</p><p>Kunnallisalan kehittämissäätiön maaliskuussa julkaiseman&nbsp; tutkimuksen mukaan <a href="https://kaks.fi/uutiset/maakunta-ja-eurovaalien-vetovoima-laimeaa/">maakuntavaalien</a> vetovoima on -ainakin tällä hetkellä - melko laimeaa.</p><p>****</p><p>Varsinaisiin eduskuntavaaleihin on aikaa tasan vuosi. Paljon ehtii tapahtua puoleen jos toiseenkin puolueiden kannatuksissa. Voi käydä vielä niinkin, että esim. maakuntavaalit siirtyvät pidettäväksi yhtäaikaa eduskuntavaalien kanssa. Puolueille&nbsp; (etenkin istuville kansanedustajille) ehdokasasettelu tulee haastavaksi. Selkiintymistä kaipaa kuinka monessa eri hallintotason (eduskunta-maakunta-kunta)&nbsp; luottamuselimessä sama henkilö voi olla mukana ja ehdokkaana.</p> Tänään on taas päivä, jolloin puolueiden kannatuksia puntaroidaan puoleen jos toiseenkin.

Aamun HS-on julkaissut omat puolueiden kannatusluvut (HS-gallup).

SDP ja kokoomus on vuorotelleet  tämän vuoden puolella kärkipaikalla (Poll results)

Kolmen kärki on HS-gallupissa

SDP 21,4 %, Kokoomus 20,6 %  ja Keskusta 15,7 %.

****

Nostan tässä esille erityisesti keskustan kannatuksen kehityksen.  Keskustaa uhkaa kaikissa mielipidemittauksissa (YLE, HS ja IL/US)  puolueista suurin tappio. Onko epätietoisuus maakuntauudistuksesta  ja vaikutuksista kunnalliseen itsehallintoon  kohtalokas uudistusta eniten ajavalle keskustalle ?

Kunnallisalan kehittämissäätiön maaliskuussa julkaiseman  tutkimuksen mukaan maakuntavaalien vetovoima on -ainakin tällä hetkellä - melko laimeaa.

****

Varsinaisiin eduskuntavaaleihin on aikaa tasan vuosi. Paljon ehtii tapahtua puoleen jos toiseenkin puolueiden kannatuksissa. Voi käydä vielä niinkin, että esim. maakuntavaalit siirtyvät pidettäväksi yhtäaikaa eduskuntavaalien kanssa. Puolueille  (etenkin istuville kansanedustajille) ehdokasasettelu tulee haastavaksi. Selkiintymistä kaipaa kuinka monessa eri hallintotason (eduskunta-maakunta-kunta)  luottamuselimessä sama henkilö voi olla mukana ja ehdokkaana.

]]>
38 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253963-onko-maakuntauudistus-keskustan-kannatukselle-kohtalokas#comments Kotimaa Gallupit Puolueiden kannatus Wed, 18 Apr 2018 02:10:08 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253963-onko-maakuntauudistus-keskustan-kannatukselle-kohtalokas
Pitäisikö viittaaminen kouluissa kieltää? http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253933-pitaisiko-viittaaminen-kouluissa-kieltaa <p>Helsingin Sanomat 17.4.2018 uutisoi &rdquo;<a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005644914.html">Erot tyttöjen ja poikien koulu&shy;menestyksessä repeävät ylä&shy;luokilla &ndash; nyt tutkijat ehdottavat opintojen jakamista neljälle vuodelle</a>&rdquo;. Äkkiseltään en ehdotusta kannata, koska mielestäni kyse on oppimisen motivoinnin ongelmista. Sen sijaan seuraava lainaus kyseisestä jutusta saattaa osua yllättävän oikeaan: &rdquo;Nykyopetussuunnitelman mukainen jatkuva arviointi esimerkiksi tuntiosaamisen perusteella ei tutkijoiden mukaan ehkä sovikaan pojille. Poikien tavoitteellinen opiskelu vahvistuisi, jos arvosanan anto perustuisi enemmän osaamisnäyttöön.&rdquo;</p><p>Onko yksinkertaisesti niin, että poikia ei oikein nappaa opettajan näkemys tuntiaktiivisuudesta? Ehkä heitä ei voisi vähempää kiinnostaa vastata koko luokan kuullen opettajan näennäisiin kysymyksiin, joihin hän itse tietää vastauksen? En kiellä, etteivätkö hyvät kysymykset edistä oppimista, mutta syytä olisi ehkä myös pysähtyä miettimään mitä lieveilmiöitä kysymyksillä on erityisesti oppimismyönteisen ilmapiirin luomisessa.</p><p>Kun opettaja kysyy kysymyksen, mihin tulee pyytää vastauslupaa viittaamalla, antaa hän samalla oppilaalle luvan valita aktiivisuuden ja passiivisuuden välillä. Tämän luvan annettuaan on mielestäni jokseenkin kyseenalaista arvioida oppilaan osaamista sen perusteella kuinka usein ja korkealle käsi nousee.</p><p>Toinen kysymys on, että onko tuntiaktiivisuus ilmentymä uuden opetussuunnitelman mukaisesta arvioinnista. Se voi sitä hyvinkin olla tai se voi olla siitä hyvinkin kaukana riippuen mitä kysytään, miksi kysytään, miten kysytään, kuka kysyy ja ennen kaikkea mitä vastauksesta seuraa. Uusi opetussuunnitelma peräänkuuluttaa formatiivista arviointia, jolla pyritään löytämään oppimisen ongelmia ja puuttumaan niihin. Formatiiviseen arviointiin liittyy aina palaute, joka auttaa oppilasta tämän hetkisen osaamisen ja tavoitteen välisen kuilun pienentämisessä. Tuntiaktiivisuuden arvosteleminen ei tätä ole.</p><p>Formatiivisen arvioinnin huippututkija Dylan Wiliam vitsaillen kysyy, miten kävisi, jos lentokoneen kapteeni toimisi kuin valtaosa opettajista? Olkoon lennon lähtöpaikkakuntana Lontoo ja määränpäänä New York. Kun lennon aika-arvio määrättyyn suuntaan olisi saavutettu, lentäjä laskeutuisi lähimmälle lentokentälle kuin kysyäkseen &quot;Onko tämä New York?&quot;. Vaikka kaupunki osoittautuisikin Bostoniksi, matkustajia pyydettäisiin poistumaan, koska kapteenin olisi jo kiiruhdettava seuraavalle lennolle. Äkkiseltään vertaus saattaa kuulostaa absurdilta, mutta onko se sitä? Entäs, jos pojat eivät vain halua ottaa osaa näille lennoille? Lennoille, joiden määränpää saattaa alusta asti olla niin hämärän peitossa, että on suorastaan mahdotonta edes pohtia lennon onnistumista saati vaikuttaa omaan viihtymiseen lennolla.</p><p>Eihän siitä varmastikaan haittaa olisi, jos opettaja viikon ajan testaisi mitä tapahtuu, kun asettaa itselleen rajoittimen: viittaaminen kielletty.&nbsp;</p> Helsingin Sanomat 17.4.2018 uutisoi ”Erot tyttöjen ja poikien koulu­menestyksessä repeävät ylä­luokilla – nyt tutkijat ehdottavat opintojen jakamista neljälle vuodelle”. Äkkiseltään en ehdotusta kannata, koska mielestäni kyse on oppimisen motivoinnin ongelmista. Sen sijaan seuraava lainaus kyseisestä jutusta saattaa osua yllättävän oikeaan: ”Nykyopetussuunnitelman mukainen jatkuva arviointi esimerkiksi tuntiosaamisen perusteella ei tutkijoiden mukaan ehkä sovikaan pojille. Poikien tavoitteellinen opiskelu vahvistuisi, jos arvosanan anto perustuisi enemmän osaamisnäyttöön.”

Onko yksinkertaisesti niin, että poikia ei oikein nappaa opettajan näkemys tuntiaktiivisuudesta? Ehkä heitä ei voisi vähempää kiinnostaa vastata koko luokan kuullen opettajan näennäisiin kysymyksiin, joihin hän itse tietää vastauksen? En kiellä, etteivätkö hyvät kysymykset edistä oppimista, mutta syytä olisi ehkä myös pysähtyä miettimään mitä lieveilmiöitä kysymyksillä on erityisesti oppimismyönteisen ilmapiirin luomisessa.

Kun opettaja kysyy kysymyksen, mihin tulee pyytää vastauslupaa viittaamalla, antaa hän samalla oppilaalle luvan valita aktiivisuuden ja passiivisuuden välillä. Tämän luvan annettuaan on mielestäni jokseenkin kyseenalaista arvioida oppilaan osaamista sen perusteella kuinka usein ja korkealle käsi nousee.

Toinen kysymys on, että onko tuntiaktiivisuus ilmentymä uuden opetussuunnitelman mukaisesta arvioinnista. Se voi sitä hyvinkin olla tai se voi olla siitä hyvinkin kaukana riippuen mitä kysytään, miksi kysytään, miten kysytään, kuka kysyy ja ennen kaikkea mitä vastauksesta seuraa. Uusi opetussuunnitelma peräänkuuluttaa formatiivista arviointia, jolla pyritään löytämään oppimisen ongelmia ja puuttumaan niihin. Formatiiviseen arviointiin liittyy aina palaute, joka auttaa oppilasta tämän hetkisen osaamisen ja tavoitteen välisen kuilun pienentämisessä. Tuntiaktiivisuuden arvosteleminen ei tätä ole.

Formatiivisen arvioinnin huippututkija Dylan Wiliam vitsaillen kysyy, miten kävisi, jos lentokoneen kapteeni toimisi kuin valtaosa opettajista? Olkoon lennon lähtöpaikkakuntana Lontoo ja määränpäänä New York. Kun lennon aika-arvio määrättyyn suuntaan olisi saavutettu, lentäjä laskeutuisi lähimmälle lentokentälle kuin kysyäkseen "Onko tämä New York?". Vaikka kaupunki osoittautuisikin Bostoniksi, matkustajia pyydettäisiin poistumaan, koska kapteenin olisi jo kiiruhdettava seuraavalle lennolle. Äkkiseltään vertaus saattaa kuulostaa absurdilta, mutta onko se sitä? Entäs, jos pojat eivät vain halua ottaa osaa näille lennoille? Lennoille, joiden määränpää saattaa alusta asti olla niin hämärän peitossa, että on suorastaan mahdotonta edes pohtia lennon onnistumista saati vaikuttaa omaan viihtymiseen lennolla.

Eihän siitä varmastikaan haittaa olisi, jos opettaja viikon ajan testaisi mitä tapahtuu, kun asettaa itselleen rajoittimen: viittaaminen kielletty. 

]]>
27 http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253933-pitaisiko-viittaaminen-kouluissa-kieltaa#comments Kotimaa Oppiminen Uusi opetussuunnitelma Uusi opetussuunnitelma arviointi Tue, 17 Apr 2018 12:43:33 +0000 Marika Toivola http://mrstoivola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253933-pitaisiko-viittaaminen-kouluissa-kieltaa
Cityliberaalin näköinen mies: Jouni Ovaska on keskustalle helppo syntipukki http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253927-cityliberaalin-nakoinen-mies-jouni-ovaska-on-keskustalle-helppo-syntipukki <p>Kun vaalirahakohun jäljiltä keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen hävisi kuuluisaan perunakellariinsa, puhuttiin, että enää huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta voi saada. Valittiin Timo Laaninen. Laanisen kauden jälkeen sanottiin, että enää huonompaa ei keskusta voi saada. Valittiin Jouni Ovaska. Ja taas huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta enää voi saada.</p><p>Näin jupistaan keskustasta.</p><p>Ovaska ilmoitti tiistaina, ettei hän hae Sotkamon puoluekokouksessa jatkokautta. Syyksi hän mainitsi huonot vaalitulokset, mutta toi ilmi ajatuksen, ettei puolue ole valmis uudistumaan siihen suuntaan kuin hän haluaisi. Kummassakin on perää, mutta jälkimmäisessä enemmän kuin ensimmäisessä.</p><p>Viime kevään kuntavaaleissa tuli takkiin, mutta tulos oli vielä kelvollinen, kun ottaa huomioon, että hallituskumppani kokoomus hävisi saman verran ja SDP:n tuloksen etumerkki oli miinus, vaikka luku alkoikin nollalla. Syksyn laskevien gallupien aikana tyytymättömyys Ovaskaan alkoi kuulua jo puheissa. Hänen jatkokautensa kannalta kriittiseksi kohdaksi katsottiin presidentinvaalit.</p><p>&rdquo;Kone on saatava käymään punaisella&rdquo;, sanottiin.</p><p>Vaali-iltana Matti Vanhasen vaalivalvojaisissa kehuttiin, että kampanjan ajoitus osui nappiin ja se oli nousujohteinen &ndash; puolueväki saatiin hyvin mukaan. Tulos oli kuitenkin floppi. Vanhanen sai 4,1 prosenttia äänistä ja tuli viidenneksi Paavo Väyrysen jälkeen. Jopa keskustan puheenjohtajan ja pääministeri Juha Sipilän kotikunnassa Kempeleessä Väyrynen sai Vanhasta enemmän ääniä. Alalla tämä sai nopeasti liikanimen &rdquo;Kempeleen katastrofi&rdquo;. Ja rahaa puolueelta paloi vaaleihin 450&nbsp;000 euroa.</p><p>Puolueväen tyytymättömyyden taustalla ovat myös Ovaskan pyrkimykset uudistaa puolueen rakennetta. Skisma tiivistyy hyvin siihen varsin vähäpätöiseltä vaikuttavaan kädenvääntöön siitä, kuka maksaa piirien toiminnanjohtajien palkat: piireissä halutaan varmistaa lojaliteetti maksamalla palkat itse, Ovaska taas näkee, että puoluetoimiston viestejä ja kampanjoita on vaikeampi levittää piireihin, kun puoluetoimisto ei voi sitä työtehtävänä määrätä. Tähän Ovaska viittasi myös tiistaisessa tiedotustilaisuudessaan.</p><p>Keskustassa kuten muissakin &rdquo;perinteisissä&rdquo; puolueissa perusyksikkö ei ole henkilöjäsen, vaan sen paikallisyhdistykset. Keskustassa niitä on 2783 eli keskimäärin noin yhdeksän per kunta. Sieltä löytyy kooltaan ja aktiivisuustasoltaan hyvin vaihtelevia yhdistyksiä. Niillä on kuitenkin huomattava päätösvalta puolueessa, koska yhdistykset valitsevat aina ne, ketkä pääsevät äänestämään keskustan puoluekokouksessa. Ja puoluekokoukset käyttävät puolueissa aina ylintä päätösvaltaa ja tekevät keskeiset henkilövalinnat.</p><p>Irvileukojen kesken levisi taannoin vertaus terroristijärjestö al-Qaidaan, kun osa paikallisyhdistyksistä &rdquo;nukkui&rdquo; aina pari vuotta ja heräsi henkiin puoluekokouksen alla, kun huoltoasemien kahvituvissa kokoontuneet kyläparlamentit jakoivat lähialueen yhdistysten äänioikeutetut edustajapaikat. Vertaus kuvannee myös sitä, millaista päänvaivaa tämä puoluetoimistolle aiheutti. Äänikirjarallia ovat hillinneet sääntömuutokset, jotka nykyisin edellyttävät, että yhdistyksen äänioikeutetun edustajan on oltava kyseisen yhdistyksen jäsen. Ja kyllä, tämä on vasta vuonna 2014 hyväksytty sääntömuutos.</p><p>Silti monilla keskustalaisilla on vankka näkemys siitä, että puolue on alhaalta ylöspäin johdettu organisaatio: kenttä päättää, puoluetoimisto toteuttaa.</p><p>Ovaskan ja muiden näkökanta taas on, että 2000-luvulla puolueista on tullut vaaliorganisaatioita, joiden on kyettävä jalkauttamaan vaali- ja muut ohjelmat kenttäväen kautta äänestäjille: tehokas ja tuloksellinen politiikka edellyttää asiantuntijatietoa, jota kenttäväen on vaikea tuottaa puoluetoimistolle, mutta puoluetoimiston on helpompi tuottaa ja hankkia sitä kenttäväelle. Vaalivoittojen tuottaminen siis suorastaan edellyttäisi puoluetoimiston vahvempaa asemaa. Työntekijöiden siirtäminen puoluetoimiston listoille mahdollistaisi myös tehtäväerikoistumisen: kaikkien ei tarvitsisi pyörittää piiribyrokratiaa, vaan heillä voisi olla eri alojen asiantuntemusta.</p><p>Ja on toki tyytymättömyyteen taustalla myös henkilökysymyksiä: Ovaskahan näyttääkin jo cityliberaalilta: pitkänhuiskea komea mies käy tyylikkäisiin pukuihin sonnustautuneena melkein kokoomuslaisesta! Maakuntien tupailloissa hän parkkeeraa valkoisen A-sarjan mersunsa isäntien kartanovolvojen viereen. Ei siinä made in Uusikaupunki -leima kauheasti paina. Keskustan kannatusalhossa Ovaska on helppo syntipukki.</p> Kun vaalirahakohun jäljiltä keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen hävisi kuuluisaan perunakellariinsa, puhuttiin, että enää huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta voi saada. Valittiin Timo Laaninen. Laanisen kauden jälkeen sanottiin, että enää huonompaa ei keskusta voi saada. Valittiin Jouni Ovaska. Ja taas huonompaa puoluesihteeriä ei keskusta enää voi saada.

Näin jupistaan keskustasta.

Ovaska ilmoitti tiistaina, ettei hän hae Sotkamon puoluekokouksessa jatkokautta. Syyksi hän mainitsi huonot vaalitulokset, mutta toi ilmi ajatuksen, ettei puolue ole valmis uudistumaan siihen suuntaan kuin hän haluaisi. Kummassakin on perää, mutta jälkimmäisessä enemmän kuin ensimmäisessä.

Viime kevään kuntavaaleissa tuli takkiin, mutta tulos oli vielä kelvollinen, kun ottaa huomioon, että hallituskumppani kokoomus hävisi saman verran ja SDP:n tuloksen etumerkki oli miinus, vaikka luku alkoikin nollalla. Syksyn laskevien gallupien aikana tyytymättömyys Ovaskaan alkoi kuulua jo puheissa. Hänen jatkokautensa kannalta kriittiseksi kohdaksi katsottiin presidentinvaalit.

”Kone on saatava käymään punaisella”, sanottiin.

Vaali-iltana Matti Vanhasen vaalivalvojaisissa kehuttiin, että kampanjan ajoitus osui nappiin ja se oli nousujohteinen – puolueväki saatiin hyvin mukaan. Tulos oli kuitenkin floppi. Vanhanen sai 4,1 prosenttia äänistä ja tuli viidenneksi Paavo Väyrysen jälkeen. Jopa keskustan puheenjohtajan ja pääministeri Juha Sipilän kotikunnassa Kempeleessä Väyrynen sai Vanhasta enemmän ääniä. Alalla tämä sai nopeasti liikanimen ”Kempeleen katastrofi”. Ja rahaa puolueelta paloi vaaleihin 450 000 euroa.

Puolueväen tyytymättömyyden taustalla ovat myös Ovaskan pyrkimykset uudistaa puolueen rakennetta. Skisma tiivistyy hyvin siihen varsin vähäpätöiseltä vaikuttavaan kädenvääntöön siitä, kuka maksaa piirien toiminnanjohtajien palkat: piireissä halutaan varmistaa lojaliteetti maksamalla palkat itse, Ovaska taas näkee, että puoluetoimiston viestejä ja kampanjoita on vaikeampi levittää piireihin, kun puoluetoimisto ei voi sitä työtehtävänä määrätä. Tähän Ovaska viittasi myös tiistaisessa tiedotustilaisuudessaan.

Keskustassa kuten muissakin ”perinteisissä” puolueissa perusyksikkö ei ole henkilöjäsen, vaan sen paikallisyhdistykset. Keskustassa niitä on 2783 eli keskimäärin noin yhdeksän per kunta. Sieltä löytyy kooltaan ja aktiivisuustasoltaan hyvin vaihtelevia yhdistyksiä. Niillä on kuitenkin huomattava päätösvalta puolueessa, koska yhdistykset valitsevat aina ne, ketkä pääsevät äänestämään keskustan puoluekokouksessa. Ja puoluekokoukset käyttävät puolueissa aina ylintä päätösvaltaa ja tekevät keskeiset henkilövalinnat.

Irvileukojen kesken levisi taannoin vertaus terroristijärjestö al-Qaidaan, kun osa paikallisyhdistyksistä ”nukkui” aina pari vuotta ja heräsi henkiin puoluekokouksen alla, kun huoltoasemien kahvituvissa kokoontuneet kyläparlamentit jakoivat lähialueen yhdistysten äänioikeutetut edustajapaikat. Vertaus kuvannee myös sitä, millaista päänvaivaa tämä puoluetoimistolle aiheutti. Äänikirjarallia ovat hillinneet sääntömuutokset, jotka nykyisin edellyttävät, että yhdistyksen äänioikeutetun edustajan on oltava kyseisen yhdistyksen jäsen. Ja kyllä, tämä on vasta vuonna 2014 hyväksytty sääntömuutos.

Silti monilla keskustalaisilla on vankka näkemys siitä, että puolue on alhaalta ylöspäin johdettu organisaatio: kenttä päättää, puoluetoimisto toteuttaa.

Ovaskan ja muiden näkökanta taas on, että 2000-luvulla puolueista on tullut vaaliorganisaatioita, joiden on kyettävä jalkauttamaan vaali- ja muut ohjelmat kenttäväen kautta äänestäjille: tehokas ja tuloksellinen politiikka edellyttää asiantuntijatietoa, jota kenttäväen on vaikea tuottaa puoluetoimistolle, mutta puoluetoimiston on helpompi tuottaa ja hankkia sitä kenttäväelle. Vaalivoittojen tuottaminen siis suorastaan edellyttäisi puoluetoimiston vahvempaa asemaa. Työntekijöiden siirtäminen puoluetoimiston listoille mahdollistaisi myös tehtäväerikoistumisen: kaikkien ei tarvitsisi pyörittää piiribyrokratiaa, vaan heillä voisi olla eri alojen asiantuntemusta.

Ja on toki tyytymättömyyteen taustalla myös henkilökysymyksiä: Ovaskahan näyttääkin jo cityliberaalilta: pitkänhuiskea komea mies käy tyylikkäisiin pukuihin sonnustautuneena melkein kokoomuslaisesta! Maakuntien tupailloissa hän parkkeeraa valkoisen A-sarjan mersunsa isäntien kartanovolvojen viereen. Ei siinä made in Uusikaupunki -leima kauheasti paina. Keskustan kannatusalhossa Ovaska on helppo syntipukki.

]]>
9 http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253927-cityliberaalin-nakoinen-mies-jouni-ovaska-on-keskustalle-helppo-syntipukki#comments Kotimaa Keskusta Politiikka Tue, 17 Apr 2018 09:51:43 +0000 Ossi Kurki-Suonio http://ossikurkisuonio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253927-cityliberaalin-nakoinen-mies-jouni-ovaska-on-keskustalle-helppo-syntipukki
Talouskasvun pitäisi näkyä pienituloisten arjessa http://anttijsiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253920-talouskasvun-pitaisi-nakya-pienituloisten-arjessa <p>Perusturvan indeksijäädytyksiin ei koskettu hallituksen kehysriihessä. Linjaus oli huono, sillä moni pienituloinen odottaa talouskasvun näkyvän arjessaan. Perusturvan indeksijäädytyksien poistaminen pitäisi ottaa esille viimeistään syksyn budjettiriihessä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuluttajahintojen nousu ja paikallaan junnaavat perusturvaetuudet ovat karvas yhdistelmä kansaneläkkeen saajille, vammaisille ja työttömille. Kuluttajahintojen arvellaan kasvavan reilusti yli prosentin vuosivauhtia. Kalliimmat perusvälttämättömyydet, kuten ruoka, vie aiempaa isomman loven pienituloisen kuukausitaloudesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Perusturva on myös kaupunkipoliittinen ongelma. Merkittävä osa pienituloisista asuu pääkaupunkiseudulla. Kaupunkien kasvavilla sosiaalimenoilla ja pahoinvoinnin lisääntymisellä on suora yhteys perusturvan heikkoon tasoon.</p><p>&nbsp;</p><p>Edellinen hallitus harjoitti parempiosaisia suosivaa politiikkaa, ja tuon politiikan laskua maksamme edelleen. Nykyinen hallitus voi vielä korjata suuntaa. Viime viikon kehysriihessä tehdyt korotukset minimipäivärahoihin ja takuueläkkeisiin ovat hyvä alku. &nbsp;</p> Perusturvan indeksijäädytyksiin ei koskettu hallituksen kehysriihessä. Linjaus oli huono, sillä moni pienituloinen odottaa talouskasvun näkyvän arjessaan. Perusturvan indeksijäädytyksien poistaminen pitäisi ottaa esille viimeistään syksyn budjettiriihessä.

 

Kuluttajahintojen nousu ja paikallaan junnaavat perusturvaetuudet ovat karvas yhdistelmä kansaneläkkeen saajille, vammaisille ja työttömille. Kuluttajahintojen arvellaan kasvavan reilusti yli prosentin vuosivauhtia. Kalliimmat perusvälttämättömyydet, kuten ruoka, vie aiempaa isomman loven pienituloisen kuukausitaloudesta.

 

Perusturva on myös kaupunkipoliittinen ongelma. Merkittävä osa pienituloisista asuu pääkaupunkiseudulla. Kaupunkien kasvavilla sosiaalimenoilla ja pahoinvoinnin lisääntymisellä on suora yhteys perusturvan heikkoon tasoon.

 

Edellinen hallitus harjoitti parempiosaisia suosivaa politiikkaa, ja tuon politiikan laskua maksamme edelleen. Nykyinen hallitus voi vielä korjata suuntaa. Viime viikon kehysriihessä tehdyt korotukset minimipäivärahoihin ja takuueläkkeisiin ovat hyvä alku.  

]]>
10 http://anttijsiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253920-talouskasvun-pitaisi-nakya-pienituloisten-arjessa#comments Kotimaa Indeksijäädytykset Kehysriihi Tue, 17 Apr 2018 08:41:09 +0000 Antti Siika-aho http://anttijsiika-aho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253920-talouskasvun-pitaisi-nakya-pienituloisten-arjessa
Nykyinen sote ei ole katastrofin partaalla http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253892-nykyinen-sote-ei-ole-katastrofin-partaalla <p>Pii kertaa peukalo sanotaan Saksassa, kun tehdään laskutoimitus, jossa yksi oletus on millintarkka ja toinen vahvasti sinnepäin. Arkikielessä sillä tarkoitetaan suuruusluokka-arviota. Suomessa vireillä olevan sote-esityksen kustannussäästöt nojaavat samaan logiikkaan. Valtiovarainministeriö lähtee ajatuksesta, että asetetaan tarkka kustannuskehys (maakuntaindeksi), johon vuotuiset sote-menot pistetään mahtumaan.</p><p>Kun väestö ikääntyy, on selvä, että nousujohteisille sote-menoille on hyvä tehdä jotain etukäteen. Kuinka retuperällä Suomen nykyjärjestelmä tosiasiassa on? Jättiuudistus voidaan perustella vain sillä, että sote-tilanne on nyt joko laadultaan tai kustannuksiltaan kestämätön. Mutta onko se sitä?</p><p>Ei ole. Suomen sote-menot ovat kansainvälisessä vertailussa muihin länsimaihin nähden maltilliset ja ne ovat kehittyneet 2000-luvulla suunnilleen samaan tahtiin, kuitenkin <a href="http://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=SHA">OECD:n keskiarvoa hitaammin</a>. Viime vuosien suhteellisen korkea bkt-osuus kertoo pikemmin siitä, että Suomen bkt on kehittynyt viimeisen 10 vuoden aikana heikosti. <a href="https://thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terveydenhuollon-talous/terveydenhuollon-menot-ja-rahoitus">Vuonna 2015</a> sote-menojen bkt-osuus kuitenkin laski ja se on alhaisempi kuin kehittyneissä länsimaissa. Terveysmenojen tuottavuutta nopeampi kipuaminen on kansainvälinen ongelma. Sitä selittää muun muassa ns. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Baumolin_tauti">Baumolin tauti</a> eikä siihen ole helppoa lääkettä. Uusi sote-esitys päinvastoin nostaisi sote-sektorin palkkoja kerralla tuottavuudesta riippumatta. Palkkaharmonisointi voi maksaa <a href="https://www.kt.fi/uutiset-ja-tiedotteet/2018/sote-ja-maakuntauudistuksen-palkkojen-harmonisointi-hoidettava-lailla">useita satoja </a>miljoonia euroja.</p><p>Tuoreen Health Powerhouse Indexin <a href="https://healthpowerhouse.com/media/EHCI-2017/EHCI-2017-report.pdf">raportin</a> mukaan Suomi oli ykkössijalla 35 eurooppalaisen maan kustannustehokkuus-vertailussa. Sairaanhoidon laadussa Suomi ylsi kuudennelle sijalle. Suomen sijoitus on tässä tutkimuksessa parantunut vuosi vuodelta. Suomea käytetään muun muassa esimerkkinä siitä, miten jonotusaikoja on saatu supistettua. Kyseinen tutkimus on muuttanut vuosien aikana joitain arviointikriteerejään, joiden perusteella yksittäisten maiden sijoitukset ovat saattaneet hypähdellä.</p><p>Suomen sijoitus ei ole heikko myöskään muissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi <a href="https://www.oecd-ilibrary.org/social-issues-migration-health/health-at-a-glance_19991312">OECD</a>:n kattavassa tilastoinnissa Suomi on keskiarvon yläpuolella kaikissa terveydenhuollon laatua kuvaavissa vertailuissa. Silti meillä on kehitettävää, mutta se ei edellytä nykyisen järjestelmän &ldquo;räjäyttämistä&rdquo;. Päinvastoin, jättiuudistus on riski silloin, kun lähtötilanne on monin paikoin varsin hyvä. Alueelliset erot ovat Suomessa suuria, mikä edellyttää aluekohtaisia ratkaisuja. Moni niistä on jo pitkällä; täysin nykyisestä lainsäädännöstä käsin. Sote-tehtävät ovat siirtyneet ja siirtyvät edelleen yhä leveämmille harteille.</p><p>THL:n <a href="https://thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terveydenhuollon-talous/terveydenhuollon-menot-ja-rahoitus">tietojen</a> perusteella Suomen terveysmenojen kasvu 2000-luvulla (vuoden 2015 hinnoin) selittyy yli 70-prosenttisesti erikoissairaanhoidon, ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoidon ja lääkekustannusten nousulla. Terveydenhuollon hallintomenot ovat tällä aikavälillä laskeneet (!). On rohkeaa esittää, että uudistuksella päästäisiin säästöihin, kun esitys tunnistetusti lisää verorahoitteisten palveluiden käyttöä verrattain terveissä asiakasryhmissä, lisää erikoissairaanhoidon kustannuspainetta, säilyttää lääkkeiden ja terveyspalveluiden monikanavarahoituksen ja edellyttää osin uutta hallintoa.</p><p>Moni asiantuntija on myös varoittanut palveluiden integraation heikkenemisestä. Integraatio on sitä, että asiakas pääsee käsiksi yhden oven periaatteella sekä laajaan palvelukirjoon (horisontaalinen) että toimivaan hoitoketjuun (vertikaalinen). Esimerkiksi laitospaikkojen vähentäminen edellyttäisi juuri näitä. Eksoten huimat tulokset johtuvat täysintegroidusta mallista. Jonot ovat lyhentyneet ja malli on Suomen kustannustehokkaimpia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yksilökohtaisella kapitaatiolla ei paranneta kannustimia</strong></p><p>Viime viikolla kohistiin soten korvauskriteereistä eli kapitaatiosta ja ihmisten &ldquo;profiloinnista&rdquo;. THL:n tehtävänä on tehdä korvauskriteerit terveyspalveluihin. Yksilökohtaista kapitaatiota perustellaan sillä, että sillä ehkäistään asiakasvalikointia, yli- ja alihoitoa ja voidaan esimerkiksi ottaa huomioon se, että henkilö on jo työterveyshuollon piirissä. (Jälkimmäisen huomiointi tosin voi johtaa siihen, että ihmiset siirtyvät laajemmin pelkästään julkisrahoitteiseen palveluun.)</p><p>On tärkeä ymmärtää, että kapitaatio johtaa asiakkaiden valikointiin riippumatta sen tasosta. Se johtuu siitä, että kapitaatio on kiinteä korvaus, jonka palveluntuottaja saa jokaisesta asiakkaasta, silloin kun tämä rekisteröityy. Kapitaatiossa maksetaan riskin kantamisesta, ei tutkimuksista eikä hoidosta. Tämä ei ole korvausmallin virhe, vaan ominaisuus.</p><p>Kapitaatio ei poista yli- tai alihoidon riskiä, silloin kun hoitoketju (&rdquo;vertikaalinen integraatio&rdquo;) on rahoituksen osalta katki. Näin on esitetyssä sote-ratkaisussa. Kapitaatiokorvauksen saa suoran valinnan peruspalveluista; muut palvelut kuten erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut ovat liikelaitoksen vastuulla. Paljon palveluita (sekä &ldquo;so&rdquo; että &ldquo;te&rdquo;-puolta) tarvitsevat ihmiset ovat jatkossa liikelaitoksen asiakkaita.</p><p>Kapitaatiopohjainen rahoitus ei pienennä asiakasvalikointia, vaan saattaa tehostaa sitä. Palveluntarjoaja voi yhdistellä muista lähteistä saamiaan tietoja henkilöiden riskitekijöistä ja vertailla tietoja annettuun korvaustasoon. Palveluntarjoaja voi vaikuttaa sekä palveluidensa laatuun että saatavuuteen. On varsin todennäköistä, että sote-keskuksiin syntyy eri jonoja sen mukaan, saako palvelusta lisäkorvausta vai ei. Käynnissä olevissa valinnanvapauskokeiluissa tästä on viitteitä, mutta kattavaa tietopakettia ei vielä ole olemassa.</p><p>Maailmalla on vain hyvin vähän käytännön kokemuksia yksilötasoisen terveysriskin määrittelystä ja toisaalta sen kantamisesta järjestelmätasolla. Big data on täällä jo nyt, ja kokonaisuuteen liittyy yksityisyyteen ja tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Riippumatta sote-ratkaisusta tai kapitaation laskutavasta meistä on eri rekistereissä kasvavissa määrin tietoa; myös sellaista tietoa, jolla on suorat yhtymäkohdat terveydentilaamme. Se on kiinnostavaa tietoa vakuutusyhtiöille ja sellaisille toimijoille, jotka toimivat vakuutusmarkkinoiden lisäksi myös palveluntarjoajina.</p><p>Vastuullisen politiikanteon kannalta lakikokonaisuuden käsittelyaikataulu on haasteellinen. Sote-lait olisi hyväksyttävä kesäkuun alussa. Varsinaiset valinnanvapauspilotit ovat vasta käynnistymässä eikä aikaisempiakaan kokemuksia ole vielä kunnolla analysoitu. Selvältä näyttää jo nyt, että lakikokonaisuuteen liittyy paljon sellaisia riskejä, joita on toimeenpanossa vaikea korjata ja joista monia on - Suomen soten nykytilaan nähden - turha ottaa. Asiantuntijakuulemiset ja työ eduskunnassa jatkuvat!</p><p>--</p><p>Kuvan tietojen lähde: OECD, Current expenditure on health, per capita, constant prices&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pii kertaa peukalo sanotaan Saksassa, kun tehdään laskutoimitus, jossa yksi oletus on millintarkka ja toinen vahvasti sinnepäin. Arkikielessä sillä tarkoitetaan suuruusluokka-arviota. Suomessa vireillä olevan sote-esityksen kustannussäästöt nojaavat samaan logiikkaan. Valtiovarainministeriö lähtee ajatuksesta, että asetetaan tarkka kustannuskehys (maakuntaindeksi), johon vuotuiset sote-menot pistetään mahtumaan.

Kun väestö ikääntyy, on selvä, että nousujohteisille sote-menoille on hyvä tehdä jotain etukäteen. Kuinka retuperällä Suomen nykyjärjestelmä tosiasiassa on? Jättiuudistus voidaan perustella vain sillä, että sote-tilanne on nyt joko laadultaan tai kustannuksiltaan kestämätön. Mutta onko se sitä?

Ei ole. Suomen sote-menot ovat kansainvälisessä vertailussa muihin länsimaihin nähden maltilliset ja ne ovat kehittyneet 2000-luvulla suunnilleen samaan tahtiin, kuitenkin OECD:n keskiarvoa hitaammin. Viime vuosien suhteellisen korkea bkt-osuus kertoo pikemmin siitä, että Suomen bkt on kehittynyt viimeisen 10 vuoden aikana heikosti. Vuonna 2015 sote-menojen bkt-osuus kuitenkin laski ja se on alhaisempi kuin kehittyneissä länsimaissa. Terveysmenojen tuottavuutta nopeampi kipuaminen on kansainvälinen ongelma. Sitä selittää muun muassa ns. Baumolin tauti eikä siihen ole helppoa lääkettä. Uusi sote-esitys päinvastoin nostaisi sote-sektorin palkkoja kerralla tuottavuudesta riippumatta. Palkkaharmonisointi voi maksaa useita satoja miljoonia euroja.

Tuoreen Health Powerhouse Indexin raportin mukaan Suomi oli ykkössijalla 35 eurooppalaisen maan kustannustehokkuus-vertailussa. Sairaanhoidon laadussa Suomi ylsi kuudennelle sijalle. Suomen sijoitus on tässä tutkimuksessa parantunut vuosi vuodelta. Suomea käytetään muun muassa esimerkkinä siitä, miten jonotusaikoja on saatu supistettua. Kyseinen tutkimus on muuttanut vuosien aikana joitain arviointikriteerejään, joiden perusteella yksittäisten maiden sijoitukset ovat saattaneet hypähdellä.

Suomen sijoitus ei ole heikko myöskään muissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi OECD:n kattavassa tilastoinnissa Suomi on keskiarvon yläpuolella kaikissa terveydenhuollon laatua kuvaavissa vertailuissa. Silti meillä on kehitettävää, mutta se ei edellytä nykyisen järjestelmän “räjäyttämistä”. Päinvastoin, jättiuudistus on riski silloin, kun lähtötilanne on monin paikoin varsin hyvä. Alueelliset erot ovat Suomessa suuria, mikä edellyttää aluekohtaisia ratkaisuja. Moni niistä on jo pitkällä; täysin nykyisestä lainsäädännöstä käsin. Sote-tehtävät ovat siirtyneet ja siirtyvät edelleen yhä leveämmille harteille.

THL:n tietojen perusteella Suomen terveysmenojen kasvu 2000-luvulla (vuoden 2015 hinnoin) selittyy yli 70-prosenttisesti erikoissairaanhoidon, ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoidon ja lääkekustannusten nousulla. Terveydenhuollon hallintomenot ovat tällä aikavälillä laskeneet (!). On rohkeaa esittää, että uudistuksella päästäisiin säästöihin, kun esitys tunnistetusti lisää verorahoitteisten palveluiden käyttöä verrattain terveissä asiakasryhmissä, lisää erikoissairaanhoidon kustannuspainetta, säilyttää lääkkeiden ja terveyspalveluiden monikanavarahoituksen ja edellyttää osin uutta hallintoa.

Moni asiantuntija on myös varoittanut palveluiden integraation heikkenemisestä. Integraatio on sitä, että asiakas pääsee käsiksi yhden oven periaatteella sekä laajaan palvelukirjoon (horisontaalinen) että toimivaan hoitoketjuun (vertikaalinen). Esimerkiksi laitospaikkojen vähentäminen edellyttäisi juuri näitä. Eksoten huimat tulokset johtuvat täysintegroidusta mallista. Jonot ovat lyhentyneet ja malli on Suomen kustannustehokkaimpia.

 

Yksilökohtaisella kapitaatiolla ei paranneta kannustimia

Viime viikolla kohistiin soten korvauskriteereistä eli kapitaatiosta ja ihmisten “profiloinnista”. THL:n tehtävänä on tehdä korvauskriteerit terveyspalveluihin. Yksilökohtaista kapitaatiota perustellaan sillä, että sillä ehkäistään asiakasvalikointia, yli- ja alihoitoa ja voidaan esimerkiksi ottaa huomioon se, että henkilö on jo työterveyshuollon piirissä. (Jälkimmäisen huomiointi tosin voi johtaa siihen, että ihmiset siirtyvät laajemmin pelkästään julkisrahoitteiseen palveluun.)

On tärkeä ymmärtää, että kapitaatio johtaa asiakkaiden valikointiin riippumatta sen tasosta. Se johtuu siitä, että kapitaatio on kiinteä korvaus, jonka palveluntuottaja saa jokaisesta asiakkaasta, silloin kun tämä rekisteröityy. Kapitaatiossa maksetaan riskin kantamisesta, ei tutkimuksista eikä hoidosta. Tämä ei ole korvausmallin virhe, vaan ominaisuus.

Kapitaatio ei poista yli- tai alihoidon riskiä, silloin kun hoitoketju (”vertikaalinen integraatio”) on rahoituksen osalta katki. Näin on esitetyssä sote-ratkaisussa. Kapitaatiokorvauksen saa suoran valinnan peruspalveluista; muut palvelut kuten erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut ovat liikelaitoksen vastuulla. Paljon palveluita (sekä “so” että “te”-puolta) tarvitsevat ihmiset ovat jatkossa liikelaitoksen asiakkaita.

Kapitaatiopohjainen rahoitus ei pienennä asiakasvalikointia, vaan saattaa tehostaa sitä. Palveluntarjoaja voi yhdistellä muista lähteistä saamiaan tietoja henkilöiden riskitekijöistä ja vertailla tietoja annettuun korvaustasoon. Palveluntarjoaja voi vaikuttaa sekä palveluidensa laatuun että saatavuuteen. On varsin todennäköistä, että sote-keskuksiin syntyy eri jonoja sen mukaan, saako palvelusta lisäkorvausta vai ei. Käynnissä olevissa valinnanvapauskokeiluissa tästä on viitteitä, mutta kattavaa tietopakettia ei vielä ole olemassa.

Maailmalla on vain hyvin vähän käytännön kokemuksia yksilötasoisen terveysriskin määrittelystä ja toisaalta sen kantamisesta järjestelmätasolla. Big data on täällä jo nyt, ja kokonaisuuteen liittyy yksityisyyteen ja tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Riippumatta sote-ratkaisusta tai kapitaation laskutavasta meistä on eri rekistereissä kasvavissa määrin tietoa; myös sellaista tietoa, jolla on suorat yhtymäkohdat terveydentilaamme. Se on kiinnostavaa tietoa vakuutusyhtiöille ja sellaisille toimijoille, jotka toimivat vakuutusmarkkinoiden lisäksi myös palveluntarjoajina.

Vastuullisen politiikanteon kannalta lakikokonaisuuden käsittelyaikataulu on haasteellinen. Sote-lait olisi hyväksyttävä kesäkuun alussa. Varsinaiset valinnanvapauspilotit ovat vasta käynnistymässä eikä aikaisempiakaan kokemuksia ole vielä kunnolla analysoitu. Selvältä näyttää jo nyt, että lakikokonaisuuteen liittyy paljon sellaisia riskejä, joita on toimeenpanossa vaikea korjata ja joista monia on - Suomen soten nykytilaan nähden - turha ottaa. Asiantuntijakuulemiset ja työ eduskunnassa jatkuvat!

--

Kuvan tietojen lähde: OECD, Current expenditure on health, per capita, constant prices 

 

]]>
31 http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253892-nykyinen-sote-ei-ole-katastrofin-partaalla#comments Kotimaa Kustannukset Palveluintegraatio Sote Mon, 16 Apr 2018 12:31:27 +0000 Elina Lepomäki http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253892-nykyinen-sote-ei-ole-katastrofin-partaalla
Pannaan poliisikin lukemaan Timo Haapalaa http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253887-pannaan-poliisikin-lukemaan-timo-haapalaa <p>Ilta-Sanomien Timo Haapala&nbsp;https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005632649.html?utm_medium=social&amp;utm_content=ios.is.fi&amp;utm_source=facebook.com&amp;utm_campaign=fb-share&nbsp;&nbsp;7.4.2018 kirjoitti lehtensä kommenttipalstalla jutun, jossa hän sanoi, että &quot;Packalén on tiedetty jo pitkään ns. Tehtaankadun mieheksi &ndash; eli hänen näkökulmansa eivät juuri edes yllätä.&quot;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Juttu ilmeisesti liittyi Ylen A-Talk ohjelmaan, jossa kritisoin siihen mennessä julkisuuteen asti päätyneitä näyttöjä Venäjän syyllisyydestä Britanniassa tapahtuneeseen hermomyrkkyiskuun riittämättömiksi. Samaisessa ohjelmassa kerroin, että jos näyttöä Venäjän syyllisyydestä tulee, olisin valmis kovempiinkin toimiin kuin yhden diplomaatin karkottamiseen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Haapala sanoo minun olevan Tehtaankadun mies, se ymmärretään yleisesti niin, että toimin Venäjältä tulleiden ohjeiden mukaan. Toisin sanoen Haapala sanoo, että olen Venäjän hallinnon toimija. Hän leimaa minut maanpetturiksi, rikolliseksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Väite on loukkaava ja absurdi. Olen isänmaallinen ihminen, yrittäjä, kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen, jolla on myös kansainvälisiä luottamustehtäviä. Minulla ei ole mitään agendaa muiden valtioiden kanssa tai hyväksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansalaisena ja kansanedustajana minulla on sananvapaus ja mielipiteenvapaus. Jos joku ei vakuuta, katson, että voin sanoa sen ääneen. Kunnioitan myös lehdistön vapautta. On tärkeää, että medialla on oikeus kritisoida päättäjiä, jos siihen on aihetta. Olen hyvin tietoinen, että poliitikon tulee kestää julkista kritiikkiä, sillä se on osa työtämme. Haluan kuitenkin nostaa esiin kysymyksen rajanvedosta. Kuinka pahasti media voi leimata poliitikkoakaan ilman perusteita?</p><p>&nbsp;</p><p>Olen jättämässä tutkintapyyntöä Ilta-Sanomien jutusta. Pyydän poliisia selvittämään, onko siinä Timo Haapala syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilta-Sanomien Timo Haapala https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005632649.html?utm_medium=social&utm_content=ios.is.fi&utm_source=facebook.com&utm_campaign=fb-share  7.4.2018 kirjoitti lehtensä kommenttipalstalla jutun, jossa hän sanoi, että "Packalén on tiedetty jo pitkään ns. Tehtaankadun mieheksi – eli hänen näkökulmansa eivät juuri edes yllätä." 

 

Juttu ilmeisesti liittyi Ylen A-Talk ohjelmaan, jossa kritisoin siihen mennessä julkisuuteen asti päätyneitä näyttöjä Venäjän syyllisyydestä Britanniassa tapahtuneeseen hermomyrkkyiskuun riittämättömiksi. Samaisessa ohjelmassa kerroin, että jos näyttöä Venäjän syyllisyydestä tulee, olisin valmis kovempiinkin toimiin kuin yhden diplomaatin karkottamiseen. 

 

Kun Haapala sanoo minun olevan Tehtaankadun mies, se ymmärretään yleisesti niin, että toimin Venäjältä tulleiden ohjeiden mukaan. Toisin sanoen Haapala sanoo, että olen Venäjän hallinnon toimija. Hän leimaa minut maanpetturiksi, rikolliseksi. 

 

Väite on loukkaava ja absurdi. Olen isänmaallinen ihminen, yrittäjä, kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan jäsen, jolla on myös kansainvälisiä luottamustehtäviä. Minulla ei ole mitään agendaa muiden valtioiden kanssa tai hyväksi.

 

Kansalaisena ja kansanedustajana minulla on sananvapaus ja mielipiteenvapaus. Jos joku ei vakuuta, katson, että voin sanoa sen ääneen. Kunnioitan myös lehdistön vapautta. On tärkeää, että medialla on oikeus kritisoida päättäjiä, jos siihen on aihetta. Olen hyvin tietoinen, että poliitikon tulee kestää julkista kritiikkiä, sillä se on osa työtämme. Haluan kuitenkin nostaa esiin kysymyksen rajanvedosta. Kuinka pahasti media voi leimata poliitikkoakaan ilman perusteita?

 

Olen jättämässä tutkintapyyntöä Ilta-Sanomien jutusta. Pyydän poliisia selvittämään, onko siinä Timo Haapala syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen. 

 

]]>
188 http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253887-pannaan-poliisikin-lukemaan-timo-haapalaa#comments Kotimaa Mon, 16 Apr 2018 12:11:00 +0000 Tom Packalen http://tompackalen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253887-pannaan-poliisikin-lukemaan-timo-haapalaa
Sote vie rahat ja yksityisyyden http://johannavendelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253865-sote-vie-rahat-ja-yksityisyyden <p>Olen huolissani hallituksen pyrkimyksistä heikentää kansalaisten tietosuojaa samaan aikaan, kun EU:ssa on tulossa voimaan 25.5.2018 uusi tietosuoja-asetus, <a href="https://www.ecraft.com/fin/blog/2017/5/10/gpdr-10-uutta-tietosuojasnt-jotka-markkinoijan-pit-tiet">GDPR (General Data Protection Regulation)</a>.</p><p>GDPR:n tavoitteena on varmistaa henkilötietojen käsittelyä koskevien sääntöjen yhtenäinen soveltaminen koko EU:n alueella. Lain tarkoitus on antaa ihmisille oikeus määrätä henkilötietojensa käytöstä. Toisin sanoen, ihmiset voivat entistä tarkemmin päättää itse, mihin tarkoituksiin heidän tietojaan saa käyttää ja minne heidän tietonsa voidaan siirtää.</p><p>GDPR:n ansiosta yritysten on jatkossa kerrottava nykyistä tarkemmin asiakkailleen, mihin tarkoitukseen heidän henkilötietojaan kerätään ja käytetään. Myös yritysten vastuut ja sanktiot kiristyvät. Profilointi esim. terveystietojen perusteella on lopetettava, mikäli asiakas haluaa kieltää omien henkilötietojensa käytön tähän tarkoitukseen.</p><p>HUS:n hallintoylilääkäri ja professori Lasse Lehtonen, joka on toiminut neuvoa-antavana sote-asiantuntijana, selvitti <a href="http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253848-pitaisiko-olla-huolissaan?ref=poiminnat">US blogikirjoituksessaan</a>, että eduskunnan käsittelyssä oleva laki terveystietojen toissijaisesta käytöstä eli toisiolaki ei toista EU:n tietosuoja-asetuksen profilointia koskevia rajoituksia, vaan asettuu &ldquo;tavallaan&rdquo; näiden rajoitusten yläpuolelle. Toisaalta EU:n tietosuoja-asetus ei anna kansallista liikkumavaraa, vaikkakin kansallisesti voidaan päättää asetusta täydentävistä laeista.</p><p>Lehtonen myös toteaa blogissaan, että Sipilän hallitus on lainvalmistelussaan tarkoitushakuisesti etsinyt EU:n sääntelystä porsaanreikiä, joilla se voisi kiertää EU:n tietosuoja-asetuksessa säädettyä henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta ja henkilötietojen käsittelykieltoa. Hallituksen valmistelemassa EU:n tietosuoja-asetusta täydentävässä lainsäädännössä esitetään, ettei julkisen sektorin toimijaan kohdistettaisi lainkaan GDPR:n mukaisia sanktiomaksuja.</p><p>Lehtosen julkisuuteen tuomat tiedot on syytä ottaa vakavissaan. Kansallinen lainsäädäntö ei voi asettua EU-lainsäädännön yläpuolelle. Myös hallituksen leväperäinen suhtautuminen yksityisyyteen ja tietosuojaan on huolestuttavaa. Onko Sipilän hallitus viemässä Suomea Kiinan tielle, jossa ihmisoikeudet ovat toissijaisia?</p><p>Kaiken kaikkiaan sotesta on tullut jättiläismäinen hirviö, jota kukaan ei enää hallitse. Sen alkuperäinen tavoite &ndash; julkisen sektorin säästöt &ndash; on valmistelun pitkittyessä unohtunut. Kukaan ei ole esittänyt uskottavia laskelmia uudistuksella saavutettavista säästöistä. Kaikki viittaa siihen, että sotesta ja maakuntahimmelistä on kaiken lisäksi tulossa Helsingin laskuun herkutteleva rahasyöppö mammutti, joka tullessaan heikentää niin kaupunkien kuin niiden asukkaiden itsemääräämisoikeutta.</p> Olen huolissani hallituksen pyrkimyksistä heikentää kansalaisten tietosuojaa samaan aikaan, kun EU:ssa on tulossa voimaan 25.5.2018 uusi tietosuoja-asetus, GDPR (General Data Protection Regulation).

GDPR:n tavoitteena on varmistaa henkilötietojen käsittelyä koskevien sääntöjen yhtenäinen soveltaminen koko EU:n alueella. Lain tarkoitus on antaa ihmisille oikeus määrätä henkilötietojensa käytöstä. Toisin sanoen, ihmiset voivat entistä tarkemmin päättää itse, mihin tarkoituksiin heidän tietojaan saa käyttää ja minne heidän tietonsa voidaan siirtää.

GDPR:n ansiosta yritysten on jatkossa kerrottava nykyistä tarkemmin asiakkailleen, mihin tarkoitukseen heidän henkilötietojaan kerätään ja käytetään. Myös yritysten vastuut ja sanktiot kiristyvät. Profilointi esim. terveystietojen perusteella on lopetettava, mikäli asiakas haluaa kieltää omien henkilötietojensa käytön tähän tarkoitukseen.

HUS:n hallintoylilääkäri ja professori Lasse Lehtonen, joka on toiminut neuvoa-antavana sote-asiantuntijana, selvitti US blogikirjoituksessaan, että eduskunnan käsittelyssä oleva laki terveystietojen toissijaisesta käytöstä eli toisiolaki ei toista EU:n tietosuoja-asetuksen profilointia koskevia rajoituksia, vaan asettuu “tavallaan” näiden rajoitusten yläpuolelle. Toisaalta EU:n tietosuoja-asetus ei anna kansallista liikkumavaraa, vaikkakin kansallisesti voidaan päättää asetusta täydentävistä laeista.

Lehtonen myös toteaa blogissaan, että Sipilän hallitus on lainvalmistelussaan tarkoitushakuisesti etsinyt EU:n sääntelystä porsaanreikiä, joilla se voisi kiertää EU:n tietosuoja-asetuksessa säädettyä henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta ja henkilötietojen käsittelykieltoa. Hallituksen valmistelemassa EU:n tietosuoja-asetusta täydentävässä lainsäädännössä esitetään, ettei julkisen sektorin toimijaan kohdistettaisi lainkaan GDPR:n mukaisia sanktiomaksuja.

Lehtosen julkisuuteen tuomat tiedot on syytä ottaa vakavissaan. Kansallinen lainsäädäntö ei voi asettua EU-lainsäädännön yläpuolelle. Myös hallituksen leväperäinen suhtautuminen yksityisyyteen ja tietosuojaan on huolestuttavaa. Onko Sipilän hallitus viemässä Suomea Kiinan tielle, jossa ihmisoikeudet ovat toissijaisia?

Kaiken kaikkiaan sotesta on tullut jättiläismäinen hirviö, jota kukaan ei enää hallitse. Sen alkuperäinen tavoite – julkisen sektorin säästöt – on valmistelun pitkittyessä unohtunut. Kukaan ei ole esittänyt uskottavia laskelmia uudistuksella saavutettavista säästöistä. Kaikki viittaa siihen, että sotesta ja maakuntahimmelistä on kaiken lisäksi tulossa Helsingin laskuun herkutteleva rahasyöppö mammutti, joka tullessaan heikentää niin kaupunkien kuin niiden asukkaiden itsemääräämisoikeutta.

]]>
11 http://johannavendelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253865-sote-vie-rahat-ja-yksityisyyden#comments Kotimaa Maakuntauudistus Sote Tietosuoja Mon, 16 Apr 2018 04:30:00 +0000 Johanna Vendelin http://johannavendelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253865-sote-vie-rahat-ja-yksityisyyden
Kehysriihessä hyviä elementtejä – tärkeitä tulevaisuuden teemoja jäi paitsioon http://peterostman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253861-kehysriihessa-oli-hyvia-elementteja-mutta-osa-tarkeista-tulevaisuuden-teemoista-jai-paitsioon <p>Hallitus asetti kehysriihessä tavoitteeksi työllisyyskehityksen parantamisen ja eriarvoistumisen torjumisen. Kokonaiskuvan kannalta hyviä päätöksiä ja työllisyyttä edistäviä elementtejä syntyi.</p><p>Kristillisdemokraatit lähettivät neuvotteluihin selkeän viestin: lapsiperheiden ja pieneläkeläisten tilannetta tulee helpottaa. Miksi hallitus laittoi lisää 100 miljoonaa euroa valinnanvapaus &ndash;pilotteihin. Tämä panostus olisi voinut käyttää esimerkiksi lapsiperheiden tilanteen helpottamiseen.<br />Taloustilanteen mahdollistamaa liikkumavaraa olisi voinut kohdentaa entisestään lapsiperheiden toimeentulon parantamiseen. Tämän hallituskauden aikana on tehty merkittäviä sosiaalietuuksien leikkauksia ja indeksijäädytyksiä.</p><p>Suomi tarvitsee kipeästi lisää syntyvyyttä</p><p>Syntyvyys on laskenut huomattavasti nopeammin kuin on osattu ennustaa. Nykytutkimuksen valossa huoltosuhteen heikkeneminen ei näytäkään päättyvän 2030-luvulle. Suomen syntyvyyden kriittiseen tasoon on herätty myös hallituksessa, mutta nyt vaaditaan konkreettisia toimia.</p><p>KD on kantanut aiheesta erityistä huolta. Lapsiperheiden asemaa tulee vahvistaa toimilla, jotka tukevat perheitä ja kannustavat nykyistä suurempaan lapsilukuun. Vaihtoehtobudjetissamme esitimme keinoja tilanteen parantamiseksi: verotuksen lapsivähennyksen palauttaminen, lapsilisän korottaminen ostovoiman turvaamiseksi ja perheellisille opiskelijoille huoltajalisän korotuksen takaaminen opintorahaan. Nuorten miesten syrjäytymiseen on myös vastattava täsmätoimilla.</p><p>Olemme julkaisseet konkreettisen mallin syntyvyyshaasteeseen vastaamiseksi, niin kutsun taaperobonuksen. Mallissa ansiosidonnaisten vanhempain-päivärahojen jälkeen perhe saisi lapsikohtaisen hoitorahan: 350 euroa/kk/lapsi verottomana. Rahan voisi käyttää esimerkiksi hoivapalvelujen ostamiseen, ja tuki voitaisiin maksaa lapsilisän korotusosana tai suoraan palveluntuottajalle.</p><p>Taaperobonuksen myötä perheiden valinnanvapaus toteutuisi aidosti, jolloin perhe saisi itse päättää missä lapsensa hoidon järjestää. Malli korvaisi nykyiset lasten hoidon tuet, jolloin se toisi selkeyden lisäksi joustavuutta ja mikä tärkeintä, valinnanvapautta perheille. Se myös helpottaisi pätkä- ja keikkatöiden vastaanottamista sekä osa-aikaisen työn tekemistä.</p><p>Paikallinen sopiminen kuntoon</p><p>Huolimatta kehysriihen työllisyyttä edistävistä toimista, hallitus ei kyennyt edistämään tasavertaista paikallista sopimista ja työaikalain uudistusta. Edelleen järjestäytymättömät yritykset ovat epätasa-arvoisessa asemassa.</p><p>Suomen noin 90 000 työnantajayrityksestä vain hieman päälle 20 % kuuluu työnantajaliittoihin. Työnantajaliitoista ulkopuolelle jäävät yritykset työllistävät noin 400 000 työntekijää. Niissä syntyy jatkuvasti uutta kasvua ja uusia työpaikkoja. Näille pk-yrityksille paikallinen sopiminen olisi aivan keskeistä. Työaikasääntelyä kehittämällä tulisi vastata näiden yritysten tarpeisiin, sillä joustavuutta ja vaikutusmahdollisuuksia tarvitaan paikallisesti. Jäykkien työehtojen tilalle on kehitettävä järjestelmä, jossa edistetään sekä työntekijän että työnantajan etua.</p><p>Jos tämä hallitus ei kykene jouhevoittamaan nykyisiä työmarkkinoita, jäänee se tulevan hallituksen hoidettavaksi.</p><p>Dela</p><p><a class="twitter-share-button" href="http://twitter.com/share">Tweet</a></p> Hallitus asetti kehysriihessä tavoitteeksi työllisyyskehityksen parantamisen ja eriarvoistumisen torjumisen. Kokonaiskuvan kannalta hyviä päätöksiä ja työllisyyttä edistäviä elementtejä syntyi.

Kristillisdemokraatit lähettivät neuvotteluihin selkeän viestin: lapsiperheiden ja pieneläkeläisten tilannetta tulee helpottaa. Miksi hallitus laittoi lisää 100 miljoonaa euroa valinnanvapaus –pilotteihin. Tämä panostus olisi voinut käyttää esimerkiksi lapsiperheiden tilanteen helpottamiseen.
Taloustilanteen mahdollistamaa liikkumavaraa olisi voinut kohdentaa entisestään lapsiperheiden toimeentulon parantamiseen. Tämän hallituskauden aikana on tehty merkittäviä sosiaalietuuksien leikkauksia ja indeksijäädytyksiä.

Suomi tarvitsee kipeästi lisää syntyvyyttä

Syntyvyys on laskenut huomattavasti nopeammin kuin on osattu ennustaa. Nykytutkimuksen valossa huoltosuhteen heikkeneminen ei näytäkään päättyvän 2030-luvulle. Suomen syntyvyyden kriittiseen tasoon on herätty myös hallituksessa, mutta nyt vaaditaan konkreettisia toimia.

KD on kantanut aiheesta erityistä huolta. Lapsiperheiden asemaa tulee vahvistaa toimilla, jotka tukevat perheitä ja kannustavat nykyistä suurempaan lapsilukuun. Vaihtoehtobudjetissamme esitimme keinoja tilanteen parantamiseksi: verotuksen lapsivähennyksen palauttaminen, lapsilisän korottaminen ostovoiman turvaamiseksi ja perheellisille opiskelijoille huoltajalisän korotuksen takaaminen opintorahaan. Nuorten miesten syrjäytymiseen on myös vastattava täsmätoimilla.

Olemme julkaisseet konkreettisen mallin syntyvyyshaasteeseen vastaamiseksi, niin kutsun taaperobonuksen. Mallissa ansiosidonnaisten vanhempain-päivärahojen jälkeen perhe saisi lapsikohtaisen hoitorahan: 350 euroa/kk/lapsi verottomana. Rahan voisi käyttää esimerkiksi hoivapalvelujen ostamiseen, ja tuki voitaisiin maksaa lapsilisän korotusosana tai suoraan palveluntuottajalle.

Taaperobonuksen myötä perheiden valinnanvapaus toteutuisi aidosti, jolloin perhe saisi itse päättää missä lapsensa hoidon järjestää. Malli korvaisi nykyiset lasten hoidon tuet, jolloin se toisi selkeyden lisäksi joustavuutta ja mikä tärkeintä, valinnanvapautta perheille. Se myös helpottaisi pätkä- ja keikkatöiden vastaanottamista sekä osa-aikaisen työn tekemistä.

Paikallinen sopiminen kuntoon

Huolimatta kehysriihen työllisyyttä edistävistä toimista, hallitus ei kyennyt edistämään tasavertaista paikallista sopimista ja työaikalain uudistusta. Edelleen järjestäytymättömät yritykset ovat epätasa-arvoisessa asemassa.

Suomen noin 90 000 työnantajayrityksestä vain hieman päälle 20 % kuuluu työnantajaliittoihin. Työnantajaliitoista ulkopuolelle jäävät yritykset työllistävät noin 400 000 työntekijää. Niissä syntyy jatkuvasti uutta kasvua ja uusia työpaikkoja. Näille pk-yrityksille paikallinen sopiminen olisi aivan keskeistä. Työaikasääntelyä kehittämällä tulisi vastata näiden yritysten tarpeisiin, sillä joustavuutta ja vaikutusmahdollisuuksia tarvitaan paikallisesti. Jäykkien työehtojen tilalle on kehitettävä järjestelmä, jossa edistetään sekä työntekijän että työnantajan etua.

Jos tämä hallitus ei kykene jouhevoittamaan nykyisiä työmarkkinoita, jäänee se tulevan hallituksen hoidettavaksi.

Dela

]]>
0 http://peterostman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253861-kehysriihessa-oli-hyvia-elementteja-mutta-osa-tarkeista-tulevaisuuden-teemoista-jai-paitsioon#comments Kotimaa Kehysriihi Sun, 15 Apr 2018 14:27:06 +0000 Peter Östman http://peterostman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253861-kehysriihessa-oli-hyvia-elementteja-mutta-osa-tarkeista-tulevaisuuden-teemoista-jai-paitsioon
Lännen iskut Syyriaan olivat hyväksyttäviä http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253854-lannen-iskut-syyriaan-olivat-hyvaksyttavia <p>Kemialliset ja biologiset aseet ovat kerta kaikkisen tuomittavia, ja niiden käyttö sivullisia siviilejä, kuten lapsia, vastaan on jotain, mikä menee yli tavallisen järjen ymmärryksen. Kansainvälinen oikeus hyväksyy viime kädessä Lännen suorittamat sotilaalliset toimet Syyriassa. Laillisuuden kannalta iskut ovat siis ovat olleet hyväksyttäviä. Länsi tuhosi todennäköisesti merkittävällä tavalla Syyrian nykyhallinnon kykyä tuottaa kauhistuttavia salakavalia aseita. Kemiallinen ase on suuri vaaratekijä myös Syyrian rajojen ulkopuolella. Raporttien mukaan tutkimus- ja tuotantolaitokset olivat tuhoutuneet, sen sijaan kaikki varastot eivät.</p><p>Sotilaalliselta kannalta huomio kiinnittyy useaan seikkaan, niin operatiiviseen toimintaan kuin rangaistusiskun tuottamiin poliittisiin vaikutuksiin.</p><p>Operatiivisesti isku oli hyvin koordinoitu Yhdysvaltain, Ranskan ja Ison-Britannia kesken. Samalla Länsi osoitti voivansa ryhtyä mittaviin yhteisiin sotilasoperaatioihin nopeasti. On huomattava, että Saksa osoitti hyväksyvänsä liittolaistensa toimet. Ohjukset lähtivät liikkeelle useasta lähteestä eri suunnista. Kun eri tahot analysoivat tapahtunutta, ei voi olla huomaamatta tehokasta ja ammattimaista tarkkuutta osua valittuihin kohteisiin.</p><p>Lännen pyrkimys pitää Venäjä erillään iskuista näyttää onnistuneen. Risteilyohjusten torjunta oli ilmeisen huonoa huolimatta siitä, että esim. Yhdysvallat esiintyi avoimesti suunnitellessaan rankaisutoimia.</p><p>Länsimaisen arvomaailman puolustajien kannattaa huomioida Yhdysvaltain, Ranskan ja Ison-Britannian operaation hyvän sujuvuuden. Yhtä lailla niin kannattaa lännen horjuttajien tehdä. Turhaan ei Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ollut&nbsp;tyytyväinen&nbsp;näkemäänsä .</p><p>Kun voimapoliittinen selkänoja on kunnossa, dialogin avaaminen erilaisista rauhaa edistävistä asioista on paljon helpompaa kuin muuten.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kemialliset ja biologiset aseet ovat kerta kaikkisen tuomittavia, ja niiden käyttö sivullisia siviilejä, kuten lapsia, vastaan on jotain, mikä menee yli tavallisen järjen ymmärryksen. Kansainvälinen oikeus hyväksyy viime kädessä Lännen suorittamat sotilaalliset toimet Syyriassa. Laillisuuden kannalta iskut ovat siis ovat olleet hyväksyttäviä. Länsi tuhosi todennäköisesti merkittävällä tavalla Syyrian nykyhallinnon kykyä tuottaa kauhistuttavia salakavalia aseita. Kemiallinen ase on suuri vaaratekijä myös Syyrian rajojen ulkopuolella. Raporttien mukaan tutkimus- ja tuotantolaitokset olivat tuhoutuneet, sen sijaan kaikki varastot eivät.

Sotilaalliselta kannalta huomio kiinnittyy useaan seikkaan, niin operatiiviseen toimintaan kuin rangaistusiskun tuottamiin poliittisiin vaikutuksiin.

Operatiivisesti isku oli hyvin koordinoitu Yhdysvaltain, Ranskan ja Ison-Britannia kesken. Samalla Länsi osoitti voivansa ryhtyä mittaviin yhteisiin sotilasoperaatioihin nopeasti. On huomattava, että Saksa osoitti hyväksyvänsä liittolaistensa toimet. Ohjukset lähtivät liikkeelle useasta lähteestä eri suunnista. Kun eri tahot analysoivat tapahtunutta, ei voi olla huomaamatta tehokasta ja ammattimaista tarkkuutta osua valittuihin kohteisiin.

Lännen pyrkimys pitää Venäjä erillään iskuista näyttää onnistuneen. Risteilyohjusten torjunta oli ilmeisen huonoa huolimatta siitä, että esim. Yhdysvallat esiintyi avoimesti suunnitellessaan rankaisutoimia.

Länsimaisen arvomaailman puolustajien kannattaa huomioida Yhdysvaltain, Ranskan ja Ison-Britannian operaation hyvän sujuvuuden. Yhtä lailla niin kannattaa lännen horjuttajien tehdä. Turhaan ei Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ollut tyytyväinen näkemäänsä .

Kun voimapoliittinen selkänoja on kunnossa, dialogin avaaminen erilaisista rauhaa edistävistä asioista on paljon helpompaa kuin muuten.

]]>
6 http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253854-lannen-iskut-syyriaan-olivat-hyvaksyttavia#comments Kotimaa Lähi-itä Sota Syyriassa Sun, 15 Apr 2018 11:57:01 +0000 Jukka Seppinen http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253854-lannen-iskut-syyriaan-olivat-hyvaksyttavia
Nykysodat ovat ohjussotia, joihin Suomi on varautunut heikonlaisesti http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti <p><em>Russia vows to shoot down any and all missiles fired at Syria. Get ready Russia, because they will be coming, nice and new and &lsquo;smart!</em>&rsquo;&rdquo;.</p><p>Vapaasti suomennettuna: &ldquo;<em>Venäjä lupaa ampua alas kaikki Syyriaan laukaistut ohjukset. Valmistaudu Venäjä, koska ne tulevat, mukavat ja uudet ja &rsquo;älykkäät!&rsquo;</em>&quot; (<a href="https://twitter.com/realDonaldTrump/status/984022625440747520"><u>Twitter 11.4.2018</u></a>).</p><p>Noin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ennakoi Venäjälle Yhdysvaltain tulevaa ohjusiskua 11.4.2018. Trumpin ennakoima ohjusisku tapahtui aamuyöllä 14.4.2018 Syyrian aikaa. Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ranskan asevoimat laukaisivat kolmeen syyrialaiseen kohteeseen 105 risteilyohjusta, jotka olivat noita &rdquo;älykkäitä&rdquo;. Kaukaisimmat ohjukset laukaistiin reilusti yli tuhannen kilometrin päästä Persianlahdelta. Iskussa ei syntynyt henkilömenetyksiä, mutta iskukohteet tuhoutuivat täysin.</p><p>Nykyiset sodat ovat ohjussotia, jossa ohjukset voivat tulla kaukaa ja yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta.</p><p>Ohjushyökkäyksin tehtäviä ohjussotia sodat ovat etenkin silloin, kun vastakkain on kaksi sotilaallisesti kehittynyttä voimaa, kuten esimerkiksi Venäjä ja länsivallat.</p><p>Nykyaikana niin Venäjä kuin länsivallat pyrkivät välttämään sellaisia sotatapahtumia, joissa asetettaisiin sotilaiden turvallisuus ja henki alttiiksi. Ihmisuhreja omissa riveissä pyritään välttämään viimeiseen asti. Sotilaiden viemistä hyökkäyskohteeseen pyritään välttämään.</p><p>Itä-Ukrainan sota ja Syyrian sota eivät ole olleet ohjussotia. Miksi eivät?</p><p>Nuo sodat ovat olleet sotia, joissa on vallattu myös alueita. Valloitussotia siis, joissa valloitukselle on asetettu jokin päämäärä. Yhteistä molemmissa sodissa on ollut, että Venäjä on pyrkinyt ulkoistamaan sotilaiden turvallisuutta ja henkeä uhkaavat sotatoimet välikäsille, jotka ovat toimineet Venäjän asevoimien ulkopuolella.</p><p>Itä-Ukrainassa Venäjän on luonut venäjämielisten kapinallisten avulla jäätyneen konfliktin niin, että Venäjän asettamat päämäärät sotatoimille on täytetty. Käymällä jatkuvaa asemasotaa Venäjä ei anna Ukrainalle mahdollisuutta lähentyä EU:ta ja Natoa.</p><p>Välikäsinä sotatoimissaan Venäjä on käyttänyt myös sotilasyrityksiä, joiden palkkalistoilla on paljon Venäjän armeijasta eläköityneitä sotilaita. Tunnetuin tällainen Venäjän välikätenä käyttämä sotilasyritys on Wagner-ryhmä (Группа Вагнера tai ЧВК Вагнера). Syyriassa al-Assadin hallinon sotavoimat ovat myös Venäjän välikäsi ylläpitämään valtiota Venäjän hallinnassa.</p><p>Venäjän ja länsimaiden välille mahdollisesti syntyvässä sotilaallisessa konfliktissa ei kyse olisi valloitussodasta kuten kylmän sodan aikaan ensisijaisena vaihtoehtona pelättiin. Tuo kylmän sodan aikainen uhka ei enää ole ensisijainen. Toki jatkuva ja pitkittyvä konflikti voisi muuttua myös valloitussodaksi, muttei konflikti ei joka tapauksessa alkaisi millään panssariarmeijan vyörytyksellä.</p><p>On myös huomattava, että Venäjä on tehnyt Itä-Euroopassa alueiden miehitystyyppisiä haltuunottoja vain sellaisilla alueilla, joilla paikallisilla ihmisillä on mieltymyksiä Venäjää kohtaan ja Venäjän toimia kohtaan. Näin niin Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa ja Kaukasiassa. Venäjä on pyrkinyt varmistamaan, että Venäjä ei valtaa alueita, joita se ei kykenisi myöhemmin hallitsemaan ilman suuria sotilaallisia ponnistuksia. Venäjä tarvitsee paikallisten asukkaiden tuen. Ukrainassa paikallisten asukkaiden tuki jäi pienelle alueelle eikä laajempi valloitus Novorossijaksi onnistunut.</p><p>Länsimaissa sellaisia alueita ei Venäjälle ole, joissa alueen asukkailla olisi laajaa mieltymystä Venäjää ja Venäjän miehitystä kohtaan. Ei edes Baltian maissa venäläisvähemmistön keskuudessa.</p><p>Venäjä voisi ottaa rajoitettuja pieniä ja helposti hallinnassa pidettäviä alueita ikään kuin panttivankina politiikan teon välineeksi, mutta laajoja resursseja sitovia ja sotavoimia kuluttavia miehityksiä länsimaissa Venäjänkään ei olisi järkeä tehdä. Asetetut tavoitteet olisivat saavutettavissa helpommin muilla keinoilla kuin miehityksellä.</p><p>Edellä lausuttu on Suomenkin syytä muistaa, kun se asettaa sotilaallisia uhkia tärkeysjärjestykseen ja tekee puolustusinvestointeja.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&rdquo;<em><u>Perinteisen sodan</u> mahdollisuus on palannut takaisin uhkavalikkoon</em>.&rdquo; puolustusministeri Jussi Niinistö totesi, kun Suomi oli päättänyt kasvattaa sodanajan joukkojen kokoa 20 prosentilla 280 000 sotilaaseen vuoden 2017 alkupuolella (<a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/puolustusministeri-sodanajan-joukkojen-koko-kasvaa-perinteisen-sodan-uhka-palannut/751904/"><u>Kaleva 16.2.2017</u></a>).</p><p>Suomi on siis vastannut muuttuviin uhkiin kasvattamalla reservejään. Reservejä on kasvatettu kuitenkin vain paperilla ja näin Suomi huijaa itseään lahjakkaasti.</p><p>&rdquo;<em>Uusia uhkia on syntynyt, kuten kybersota, mutta Ukraina opettaa meille, että <u>perinteinen voimankäyttö</u> on edelleen mahdollista politiikan jatkeena.</em>&rdquo; Jussi Niinistö totesi jo vuonna 2014 (<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/jussi-niinisto--suomen-otettava-oppia/3009262#gs.K4GwUG8"><u>MTV3 2.3.2014</u></a>).</p><p>Entinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja nykyinen puolustusministeri Niinistö tarkoitti perinteisellä sodalla sotaa, jossa Suomen maa-alueita pyrittäisiin ottamaan hallintaan vastaavasti kuin Itä-Ukrainassa. Niinistö tarkoitti siis valloitussotaa.</p><p>Toki Suomen pitää varautua myös valloitussotaan ja sellaiseen maahanhyökkäykseen, jossa vieraan vallan sotilaita voisi yrittää Suomen alueelle pääsyä, mutta se ei ole Suomen ensisijainen uhka enää. Meidän ei ehkä tulisi enää kohdistaa kaikkia sotilaallisia voimavaramme tuon uhkan torjuntaan. Tuo uhka ei kriittinen Suomen turvallisuuden kannalta. On paljon kriittisempiäkin uhkia.</p><p>Suomi tuskin enää tarvitsisi esimerkiksi Euroopan suurinta tykistövahvuutta eikä yhtä suurimmista panssarivaunuvahvuuksista, jollaiset meille on jostain syystä muodostuneet. Enkä se luo Puolustusvoimissa vielä joillekin turvallisuuden tunnetta laajaa panssaririvistöä katsoessa, mutta ei ainakaan minulle. Vähemmälläkin Venäjä tietää ja ymmärtää, ettei kannata päämääriin päästäkseen yrittää Suomen valloitusta maavoimilla.</p><p>Onko siis kalustohankinnat kohdistettu oikein, kun on ostettu sellaista rautaa rajalle, jossa ei ole Trumpin peräänkuuluttamaa &rdquo;älykkyyttä&rdquo;. Tykistöä ja panssareita pitää olla, mutta ovatko hankinnat olleet ylimitoitettuja? On ostettu, kun halvalla on saatu.</p><p>Vastaavasti Puolustusvoimat on ilmoittanut, että oikea hävittäjämäärä Suomen kokoiselle maalle Suomen sijainnilla olisi yli 90 hävittäjää. Suomi on nyt ostamassa vain noin 60 hävittäjää. Onko hankinta alimitoitettu? Ei osteta, kun halvalla ei saada.</p><p>Suomessa pitää ymmärtää puolustusministerimme mukaan lukien, että Venäjä tuskin kohdistaisi ensisijaisesti samanlaisia alueita valloittavia sotilastoimia länsimaata kohtaan kuin sellaista vanhaa neuvostotasavaltaa kohtaan, jossa on Venäjään myötäisesti suhtautuvia ihmisryhmiä. Suomen ei pidä ottaa yks yhteen mallia Georgian eikä Itä-Ukrainan tai Syyrian tapahtumista, vaikka se olisi meille helpointa pitää yllä näennäistä korkeaa puolustuskykyä. Malli sopisi hyvin Suomen vanhaan aluepuolustukseen.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen nykyinen puolustusjärjestelmä ja maanpuolustuksen perusratkaisu on alueellinen puolustusjärjestelmä. Järjestelmän perusta on vihollistahon suorittaman maahantunkeutumisen torjunta vihollista kuluttaen alueen syvyyssuunnassa.</p><p>Suomen alueellisen puolustusjärjestelmän strategia on edelleen pitkälti <em>Deterrence by denial</em> -tyyppinen strategia. Strategian perusteet on luotu jo 1960-luvulla.</p><p>Alueellisen puolustuksen rakenteen muodostavat alueelliset joukot ja operatiiviset joukot. Operatiivisten joukkojen tehtävä on estää ja torjua myös maahan kohdistuva strateginen isku, siis esimerkiksi ohjushyökkäys. Operatiivisten joukkojen toinen keskeinen tehtävä on suojata reserviarmeijan liikekannallepano, joka on tunnetusti hidas prosessi.</p><p>Suomelle strategisen iskun uhkakuva on alkujaan 1980-luvun Ruotsista, josta se otettiin myös Suomen puolustusjärjestelmään. Ruotsalaiset käyttävät termiä <em>strategiskt överfal</em>. Itse asiassa jo 1950-luvulta lähtien Suomen uhkakuvana on ollut yllätyshyökkäys ja sittemmin kaappauksen omainen hyökkäys. Strategista iskua terminä on käytetty Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien, ja 2000-luvulla se on uhkana nostettu laajamittaisen hyökkäyksen - siis valloitussodan - edelle.</p><p>Tällä vuosituhannella alueellista puolustusjärjestelmää on uusittu kahdesti vuonna 2008 ja vuosina 2014-15, mutta alueellisen puolustuksen pohjimmaista perustaa ei ole kuitenkaan muutettu eikä kyseenalaistettu. Ei välttämättä syytäkään, mutta kaikissa sotilaallisissa uhkakuvissa Suomen puolustuspolitiikan takaravoissa on ajatuksena laaja maahan kohdistuva valloitushyökkäys tai sitä vastaava strateginen isku, ei niinkään muunlainen strateginen isku, jossa maahan ei tunkeuduta sotilasvoimin.</p><p>Olen muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa kritisoinut Suomen alueellisen puolustuksen nykyisessä muodossa olevaa järjestelmää. Järjestelmä ei enää vastaa kaikkiin tämän ajan puolustushaasteisiin eikä riittäviä uudistuksia ole saatu aikaan. Nuo kirjoitukset ovat ja &rdquo;<em>Miksi Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä kaipaisi oikein uudistuksia?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225263-miksi-suomen-alueellinen-puolustusjarjestelma-kaipaisi-oikein-uudistuksia"><u>US-blogi 30.10.2016</u></a>) ja &rdquo;<em>Alueellinen puolustus - antaako se enää vastauksen puolustuksemme haasteisiin?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224465-alueellinen-puolustus-antaako-se-enaa-vastauksen-puolustuksemme-haasteisiin"><u>US-blogi 15.10.2016</u></a>).</p><p>En ole ollut noissa kirjoituksissa romuttamassa alueellista puolustusjärjestelmää, vaan olen vaatinut sen kehittämistä tämän päivän sotilaallisiin haasteisiin, joihin tällä hetkellä Suomi ei kykene enää vastaamaan.</p><p>Kyse on yllätyksellisistä ensivaiheen sotilaallisista toimista, joilla vihollistaho kykenee lamaannuttamaan Suomea muutaman tunnin kestävällä hyökkäyksellä. Kyse on Suomen sotilaallisten voimavarojen suuntaamisessa niihin uhkiin, jotka ovat ensisijaisia ja ensivaiheisia ja joiden varassa on maan turvallisuus lyhytaikaisen hyökkäyksen jälkeen. Kyse on lamaannuttamisesta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Alueellinen puolustus perustuu siihen, että hyökkääjä päästetään omalle maalle ja sotatoimet käydään omalla maalla, josta seuraa omaan maahan kohdistuva tuhonta. Tuo on alueellisen puolustusjärjestelmän suurin heikkous.</p><p>Kylmän sodan aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin puolustusvoimat varautui pääasiallisesti torjumaan laajamittaista hyökkäystä Suomen alistamiseksi tilanteessa, jossa Euroopassa oleva konflikti oli eskaloitumassa pohjoisen Itämeren alueelle. Tuohon uhkakuvaan liittyi pitkä varautumisaika, jota enää ei ole. Tuo uhkakuva oli Suomelle pitkään ensisijainen kylmän sodan jälkeenkin, vaikka se oli jo vanhentunut. Suomessa puolustuksen uudistuminen on sangen hidasta.</p><p>Vaikka uhkakuvat muuttuvat, ei puolustusstrategia Suomessa muutu, jos Suomessa ei ole varaa uudistaa puolustustaan uuden strategian ja uusien uhkakuvien pohjalta. Puolustusta ei ikään kuin ratkaista lähtien muuttuvista uhkakuvista, jos uusien uhkakuvien torjuntaan ei ole varoja. Pysytään mieluummin vanhoissa uhkakuvissa ja torjutaan niitä. Kaikilla on hyvä olo.</p><p>Suomen ajattelema strateginen isku ei tosiasiallisesti eroa periaatteiltaan paljon laajamittaisen hyökkäyssodan muodosta kuin vain aikakäsitteen ja laajuuden osalta. Erona olisi, että Suomi tuskin saisi strategisesta iskusta ennakkovihiä vastaavasti kuin laajemmasta valloitussodasta.</p><p>&rdquo;<em>Alueellisen puolustuksen tavoitteena on estää maahantunkeutujan pääsy strategisesti tärkeille alueillemme ja olosuhteitamme hyväksi käyttäen hidastaa sekä kuluttaa hyökkääjän joukkoja ja muodostaa valitsemiimme ratkaisukohtiin meille tarpeellinen ylivoima hyökkäyksen torjumiseksi ja lyömiseksi.</em>&rdquo; lausui pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Ari Puheloinen niinkin myöhään kuin vuoden 2007 lopulla Suomen puolustusratkaisusta (<a href="https://www.reservilaisliitto.fi/files/204/Puheloinen051107.pdf"><u>Pääesikunta 5.11.2007</u></a>). Kyse tuossa on <em>Deterrence by denial</em> -strategiasta.</p><p>Ari Puheloisen puhe oli vielä jollakin keinoin hyväksyttävä tuohon aikaan, mutta ei enää kymmenen vuotta myöhemmin.</p><p>Sotilaallisia uhkakuvia on muuttanut ja muuttaa etenkin aseteknologian nopea kehitys, jossa pienen maan on vaikea - melkeinpä mahdotonta - pysyä uskottavasti perässä. Suuri trendi aseteknologiassa on ollut, että ihmisen merkitys sotatoimissa koko ajan vähenee. Maahan ei enää vyöry suuria sotajoukkoja. Maahan vyöryy ohjuksia ja ilma-aluksia.</p><p>&rdquo;<em>Korkeassa valmiudessa ja tehokkailla ja ajanmukaisilla järjestelmillä varustetuilla, kaikkien puolustushaarojen joukkoja sisältävillä <u>valmiusjoukoilla pyritään ensisijaisesti estämään tilanteen kiihtyminen aseelliseksi hyökkäykseksi Suomea kohtaan.</u></em> <em>Tilanteen niin vaatiessa <u>valmiusjoukoilla kyetään torjumaan Suomea vastaan tehty ensi-isku</u>. Laajaan reserviin perustuvalla ja tarkoituksenmukaisella materiaalilla varustetuilla alueellisilla joukoilla luodaan kyky vastata myös laajamittaisiin hyökkäyksiin.</em>&rdquo; totesi puolestaan Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016 (<a href="http://puolustusvoimat.fi/218.-valtakunnallisen-maanpuolustuskurssin-avajaiset"><u>Puolustusvoimat 12.9.2016</u></a>).</p><p>Suomen nyrkki nopeaan ensi-iskuun on siis valmiusjoukot, joiden tehtävä on estää aseellinen hyökkäys Suomeen ennalta. Tuon lausuman perusteella valmiusjoukot toimisivat Suomen rajojen ulkopuolella, mitä epäilen.</p><p>Lindberg kuitenkin totesi maanpuolustuskurssin avajaistilaisuudessa myös:</p><p>&rdquo;<em>Ennakkovaroitusajan lyheneminen edellyttää meiltä paremman tilannetietoisuuden lisäksi myös kykyä vastata nopeammin syntyvää uhkaa vastaan eli parempaa toimintavalmiutta. <u>Olemme monin tavoin kehittämässä valmiuttamme.</u> Kesällä voimaantulleet muutokset asevelvollisuuslakiin ovat yksi esimerkki valmiutemme kehittämisestä. <u>Reserviläisiä voidaan nyt määrätä Tasavallan presidentin päätöksellä kertausharjoituksiin ilman kolmen kuukauden ennakkoilmoittamisaikaa Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän välttämättömän tarpeen sitä edellyttäessä.</u></em>&rdquo;</p><p>Valmiuden todellisessa kehittämisessä Lindbergin esimerkkinä esittämä reserviä koskeva kertausharjoitusmääräys on lähinnä silmänlumetta. Ei todellista vaikuttavuutta puolustuskyvylle nopean strategisen iskun tapauksessa.</p><p>Tuo Jarmo Lindbergin mainitsema yksi esimerkki valmiuden kehittämisestä taitaa olla melkeinpä ainoa ja sekin liittyy sellaiseen sotilaalliseen tilanteeseen, jolloin maahamme tunkeuduttaisiin sotilailla ja sotilasjohtoisesti. Sotatoimissa Suomeen siis tulisi aina vieraita sotilaita, jota yritettäisiin valmiusjoukoilla torjua.</p><p>Entäpä, jos sotilaita ei tulekaan valmiusjoukkojen torjuttavaksi?</p><p>Kykeneekö valmiusjoukot torjumaan Suomeen tehdyn ohjusiskun, joka olisi tyypiltään vaikkapa länsivaltojen 14.4.2018 Syyriaan tehdyn ohjusiskun tapainen? Epäilen, että valmiusjoukkomme eivät kykenisi.</p><p>Entäpä, jos Suomeen tehtäisiin sotilaallinen ensi-isku, jonka kesto olisi vain korkeintaan muutamia kymmeniä minuuttia, mutta jonka tuhovoima ja vaikutus olisi suurempi kuin periteisen sotilailla tehtävän strategisen iskun? Onko Suomella riittävä kyvykkyys torjua tuollaista lamaannuttavaa iskua?</p><p>Suomi on haasteellinen puolustettava. Haasteen luovat pitkä maaraja Venäjän kanssa ja harvaan asutetut seudut, joissa Suomella ei ole sotilaallista voimaa. Nämä alueet olisivat sinänsä helposti vallattavissa mitä pohjoisemmaksi mennään.</p><p>Suomen on toki rakennettava puolustuksensa myös torjumaan sotilailla tapahtuvaa maahanhyökkäystä vastaan, mutta se ei riitä alkuunkaan. Pelkästään tuolla puolustuksella Suomi ei ole sotilaallisesti riittävän turvallinen nykymaailmassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Nykyisin sotatoimista on haastavaa saada ennakkovaroitusta.</p><p>&ldquo;<em>All warfare is based on deception. Hence, when we are able to attack, we must seem unable; when using our forces, we must appear inactive; when we are near, we must make the enemy believe we are far away; when far away, we must make him believe we are near.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Kaikki sodankäynti perustuu petokseen. Kun meillä on kyky hyökätä, meidät tulee nähdä kyvyttöminä hyökätä. Kun käytämme voimaamme, meidän tulee näyttäytyä voimaa käyttämättömäksi. Kun olemme lähellä, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme kaukana. Kun olemme kaukana, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme lähellä.</em>&quot;</p><p>Nuo sanat ovat viisaita ja pätevät edelleen.</p><p>Nuo sanat lausui kiinalainen kenraali, strategi ja filosofi Sun Tzu (544-496 eKr.) teoksessaan <em>Art of War</em> (<em>Sodankäynnin taito</em>). Teos on edelleen lukemisen arvoinen kirja sotilasstrategiasta.&nbsp;&nbsp;</p><p>Nyt kansainvälinen tilanne ei suinkaan ole vielä sellainen, että olisi erityistä syytä pelätä Venäjän interventiota länsimaata kohtaan, mutta elämme levottomia aikoja. Kaikkeen on syytä varautua. Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti arvaamattomasta syystä niin, ettemme voi ollenkaan vaikuttaa muutokseen.</p><p>Venäjäkin on lukenut Sun Tzun ajatukset: jos haluat yllättää, älä näytä ennakkoon, että tulet yllättämään. Venäjä yllätti Krimin niemimaalla eikä länsi saanut tuosta yllätyksestä mitään ennakkomerkkiä.</p><p>Jos Venäjä päättäisi tehdä juuri tällä sekunnilla yllättäen jostakin kummallisesta syytä vastaavanlaisen ohjusiskun yli sadalla ballistisella lyhyen kantaman Iskander-ohjuksilla ja Kalibr- sekä Kh-sarjan risteilyohjuksilla maalta, mereltä ja ilmasta laukaistuna, kuinka Suomen valmiusjoukot kykenisivät torjumaan tuollaisen lamaannuttavan ensi-iskun?</p><p>Kuinka Suomi kykenisi torjumaan sen ensi-iskun valmiusjoukoillaan, johon Jarmo Lindbergin on viitannut maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016?&nbsp;</p><p>Onko Suomi varautunut myös sellaiseen uhkakuvaan, että Venäjä pyrkisi risteilyohjuksilla tuhoamaan vaikkapa Suomen 10-15 kriittisintä strategista kohdetta, minkä seurauksena Suomi menettäisi ilmatilansa hallinnan ja sen jälkeen Venäjä voisi jatkaa &rdquo;moukarointia&rdquo; ilmatilasta käsin. Tunnissa voidaan menettää todellisesta puolustuskyvystä oleellinen. Siis sellainen, jolla olisi todellista merkitystä puolustuskyvylle jatkossa, kuten vaikkupa oman ilmatilan hallinta.</p><p>Kykenisikö Suomi torjumaan maata vastaan tehdyn ohjushyökkäyksen puolen tunnin ennakkovaroitusajalla tai edes päivän ennakkovaroitusajalla? Olisiko Suomen valmiusjoukoilla edes oikeat ohjustorjunta-aseet ohjusiskun torjumiseksi? Onko Suomella oikeaa toimintastrategiaa ohjusiskun torjuntaan?</p><p>Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltain tekemä ohjusisku Syyriaan kesti alle tunnin. Noin 45 minuuttia. Tuossa lyhyessä ajassa toista sataa ohjusta kohdistettiin tällä kertaa vain kolmeen kohteeseen, mutta ne olisi voitu suunnata useampiinkin kohteisiin. Ohjukset laukaistiin lentokoneista ja merialuksista kaukaa maalikohteista. Ohjuksia olisi voitu laukaista paljon enemmänkin ja paljon kauempaakin. Ohjushyökkäyksessä kaksi tuntia olisi jo pitkä aika.</p><p>Sotaa käyvällä Syyrialla ei ollut kykyä torjua ohjushyökkäystä. Syyrian puolustuskyky oli puuteellinen eikä se hallinnut ilmatilaansa, jossa lentelivät vieraat risteilyohjukset. Risteilyohjukset ovat viheliäitä torjuttavia, mutta niitäkin voidaan torjua.</p><p>Läntisten suurvaltojen tapaan myös Venäjällä on kyky tehdä ohjushyökkäyksiä suurilla ohjusmäärillä. Venäjän ohjukset ovat lähellämme. Kyky ei ole siis vain läntisillä suurvalloilla.</p><p>Nykysodat ovat ohjussotia, joihin Suomi on varautunut heikonlaisesti. Tosiasiassa Suomi ei ole varautunut ohjussotiin ollenkaan.</p><p>Suomi on varautunut päävoimiltaan vain sellaisiin sotiin, joihin on ollut halpaa varautua, mutta jospa sellaisia sotia ei enää ole oikein ensivaiheessa olemassakaan?</p><p>Pääperiaatteena Suomi on varautunut puolustuksessaan aluepuolustussotaan ja siihen liittyvään sissitoimintaan maahan hyökkäyksen tiimoilta, joka oli relevanttia vielä 1960-luvulla ja vielä 1980-luvulla, muttei oikein enää. Toki tällaiseenkin pitää varautua, koska ensisijaisesti vain heikkouksiin isketään, mutta nykyaikana ei tehdä enää miehityksiä ja laajojen maa-alueiden haltuunottoja, vaan asetettuihin päämääriin pyritään muutoin vähemmän sotavoimaa kuluttavasti. Venäjä hallitsee tuon nykyajan jo varsin hyvin.<br /><br />Puolustusvoimien olisi syytä valottaa kansalaisille hieman Suomen ohjustorjuntakykyä. Kykenisikö Suomi torjumaan Syyriaan tehdyn ohjushyökkäyksen kaltaisen hyökkäyksen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Russia vows to shoot down any and all missiles fired at Syria. Get ready Russia, because they will be coming, nice and new and ‘smart!’”.

Vapaasti suomennettuna: “Venäjä lupaa ampua alas kaikki Syyriaan laukaistut ohjukset. Valmistaudu Venäjä, koska ne tulevat, mukavat ja uudet ja ’älykkäät!’" (Twitter 11.4.2018).

Noin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ennakoi Venäjälle Yhdysvaltain tulevaa ohjusiskua 11.4.2018. Trumpin ennakoima ohjusisku tapahtui aamuyöllä 14.4.2018 Syyrian aikaa. Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ranskan asevoimat laukaisivat kolmeen syyrialaiseen kohteeseen 105 risteilyohjusta, jotka olivat noita ”älykkäitä”. Kaukaisimmat ohjukset laukaistiin reilusti yli tuhannen kilometrin päästä Persianlahdelta. Iskussa ei syntynyt henkilömenetyksiä, mutta iskukohteet tuhoutuivat täysin.

Nykyiset sodat ovat ohjussotia, jossa ohjukset voivat tulla kaukaa ja yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta.

Ohjushyökkäyksin tehtäviä ohjussotia sodat ovat etenkin silloin, kun vastakkain on kaksi sotilaallisesti kehittynyttä voimaa, kuten esimerkiksi Venäjä ja länsivallat.

Nykyaikana niin Venäjä kuin länsivallat pyrkivät välttämään sellaisia sotatapahtumia, joissa asetettaisiin sotilaiden turvallisuus ja henki alttiiksi. Ihmisuhreja omissa riveissä pyritään välttämään viimeiseen asti. Sotilaiden viemistä hyökkäyskohteeseen pyritään välttämään.

Itä-Ukrainan sota ja Syyrian sota eivät ole olleet ohjussotia. Miksi eivät?

Nuo sodat ovat olleet sotia, joissa on vallattu myös alueita. Valloitussotia siis, joissa valloitukselle on asetettu jokin päämäärä. Yhteistä molemmissa sodissa on ollut, että Venäjä on pyrkinyt ulkoistamaan sotilaiden turvallisuutta ja henkeä uhkaavat sotatoimet välikäsille, jotka ovat toimineet Venäjän asevoimien ulkopuolella.

Itä-Ukrainassa Venäjän on luonut venäjämielisten kapinallisten avulla jäätyneen konfliktin niin, että Venäjän asettamat päämäärät sotatoimille on täytetty. Käymällä jatkuvaa asemasotaa Venäjä ei anna Ukrainalle mahdollisuutta lähentyä EU:ta ja Natoa.

Välikäsinä sotatoimissaan Venäjä on käyttänyt myös sotilasyrityksiä, joiden palkkalistoilla on paljon Venäjän armeijasta eläköityneitä sotilaita. Tunnetuin tällainen Venäjän välikätenä käyttämä sotilasyritys on Wagner-ryhmä (Группа Вагнера tai ЧВК Вагнера). Syyriassa al-Assadin hallinon sotavoimat ovat myös Venäjän välikäsi ylläpitämään valtiota Venäjän hallinnassa.

Venäjän ja länsimaiden välille mahdollisesti syntyvässä sotilaallisessa konfliktissa ei kyse olisi valloitussodasta kuten kylmän sodan aikaan ensisijaisena vaihtoehtona pelättiin. Tuo kylmän sodan aikainen uhka ei enää ole ensisijainen. Toki jatkuva ja pitkittyvä konflikti voisi muuttua myös valloitussodaksi, muttei konflikti ei joka tapauksessa alkaisi millään panssariarmeijan vyörytyksellä.

On myös huomattava, että Venäjä on tehnyt Itä-Euroopassa alueiden miehitystyyppisiä haltuunottoja vain sellaisilla alueilla, joilla paikallisilla ihmisillä on mieltymyksiä Venäjää kohtaan ja Venäjän toimia kohtaan. Näin niin Krimin niemimaalla, Itä-Ukrainassa ja Kaukasiassa. Venäjä on pyrkinyt varmistamaan, että Venäjä ei valtaa alueita, joita se ei kykenisi myöhemmin hallitsemaan ilman suuria sotilaallisia ponnistuksia. Venäjä tarvitsee paikallisten asukkaiden tuen. Ukrainassa paikallisten asukkaiden tuki jäi pienelle alueelle eikä laajempi valloitus Novorossijaksi onnistunut.

Länsimaissa sellaisia alueita ei Venäjälle ole, joissa alueen asukkailla olisi laajaa mieltymystä Venäjää ja Venäjän miehitystä kohtaan. Ei edes Baltian maissa venäläisvähemmistön keskuudessa.

Venäjä voisi ottaa rajoitettuja pieniä ja helposti hallinnassa pidettäviä alueita ikään kuin panttivankina politiikan teon välineeksi, mutta laajoja resursseja sitovia ja sotavoimia kuluttavia miehityksiä länsimaissa Venäjänkään ei olisi järkeä tehdä. Asetetut tavoitteet olisivat saavutettavissa helpommin muilla keinoilla kuin miehityksellä.

Edellä lausuttu on Suomenkin syytä muistaa, kun se asettaa sotilaallisia uhkia tärkeysjärjestykseen ja tekee puolustusinvestointeja.

                                                                                           ****

Perinteisen sodan mahdollisuus on palannut takaisin uhkavalikkoon.” puolustusministeri Jussi Niinistö totesi, kun Suomi oli päättänyt kasvattaa sodanajan joukkojen kokoa 20 prosentilla 280 000 sotilaaseen vuoden 2017 alkupuolella (Kaleva 16.2.2017).

Suomi on siis vastannut muuttuviin uhkiin kasvattamalla reservejään. Reservejä on kasvatettu kuitenkin vain paperilla ja näin Suomi huijaa itseään lahjakkaasti.

Uusia uhkia on syntynyt, kuten kybersota, mutta Ukraina opettaa meille, että perinteinen voimankäyttö on edelleen mahdollista politiikan jatkeena.” Jussi Niinistö totesi jo vuonna 2014 (MTV3 2.3.2014).

Entinen puolustusvaliokunnan puheenjohtaja ja nykyinen puolustusministeri Niinistö tarkoitti perinteisellä sodalla sotaa, jossa Suomen maa-alueita pyrittäisiin ottamaan hallintaan vastaavasti kuin Itä-Ukrainassa. Niinistö tarkoitti siis valloitussotaa.

Toki Suomen pitää varautua myös valloitussotaan ja sellaiseen maahanhyökkäykseen, jossa vieraan vallan sotilaita voisi yrittää Suomen alueelle pääsyä, mutta se ei ole Suomen ensisijainen uhka enää. Meidän ei ehkä tulisi enää kohdistaa kaikkia sotilaallisia voimavaramme tuon uhkan torjuntaan. Tuo uhka ei kriittinen Suomen turvallisuuden kannalta. On paljon kriittisempiäkin uhkia.

Suomi tuskin enää tarvitsisi esimerkiksi Euroopan suurinta tykistövahvuutta eikä yhtä suurimmista panssarivaunuvahvuuksista, jollaiset meille on jostain syystä muodostuneet. Enkä se luo Puolustusvoimissa vielä joillekin turvallisuuden tunnetta laajaa panssaririvistöä katsoessa, mutta ei ainakaan minulle. Vähemmälläkin Venäjä tietää ja ymmärtää, ettei kannata päämääriin päästäkseen yrittää Suomen valloitusta maavoimilla.

Onko siis kalustohankinnat kohdistettu oikein, kun on ostettu sellaista rautaa rajalle, jossa ei ole Trumpin peräänkuuluttamaa ”älykkyyttä”. Tykistöä ja panssareita pitää olla, mutta ovatko hankinnat olleet ylimitoitettuja? On ostettu, kun halvalla on saatu.

Vastaavasti Puolustusvoimat on ilmoittanut, että oikea hävittäjämäärä Suomen kokoiselle maalle Suomen sijainnilla olisi yli 90 hävittäjää. Suomi on nyt ostamassa vain noin 60 hävittäjää. Onko hankinta alimitoitettu? Ei osteta, kun halvalla ei saada.

Suomessa pitää ymmärtää puolustusministerimme mukaan lukien, että Venäjä tuskin kohdistaisi ensisijaisesti samanlaisia alueita valloittavia sotilastoimia länsimaata kohtaan kuin sellaista vanhaa neuvostotasavaltaa kohtaan, jossa on Venäjään myötäisesti suhtautuvia ihmisryhmiä. Suomen ei pidä ottaa yks yhteen mallia Georgian eikä Itä-Ukrainan tai Syyrian tapahtumista, vaikka se olisi meille helpointa pitää yllä näennäistä korkeaa puolustuskykyä. Malli sopisi hyvin Suomen vanhaan aluepuolustukseen.

                                                                                           ****

Suomen nykyinen puolustusjärjestelmä ja maanpuolustuksen perusratkaisu on alueellinen puolustusjärjestelmä. Järjestelmän perusta on vihollistahon suorittaman maahantunkeutumisen torjunta vihollista kuluttaen alueen syvyyssuunnassa.

Suomen alueellisen puolustusjärjestelmän strategia on edelleen pitkälti Deterrence by denial -tyyppinen strategia. Strategian perusteet on luotu jo 1960-luvulla.

Alueellisen puolustuksen rakenteen muodostavat alueelliset joukot ja operatiiviset joukot. Operatiivisten joukkojen tehtävä on estää ja torjua myös maahan kohdistuva strateginen isku, siis esimerkiksi ohjushyökkäys. Operatiivisten joukkojen toinen keskeinen tehtävä on suojata reserviarmeijan liikekannallepano, joka on tunnetusti hidas prosessi.

Suomelle strategisen iskun uhkakuva on alkujaan 1980-luvun Ruotsista, josta se otettiin myös Suomen puolustusjärjestelmään. Ruotsalaiset käyttävät termiä strategiskt överfal. Itse asiassa jo 1950-luvulta lähtien Suomen uhkakuvana on ollut yllätyshyökkäys ja sittemmin kaappauksen omainen hyökkäys. Strategista iskua terminä on käytetty Suomessa 1990-luvun lopulta lähtien, ja 2000-luvulla se on uhkana nostettu laajamittaisen hyökkäyksen - siis valloitussodan - edelle.

Tällä vuosituhannella alueellista puolustusjärjestelmää on uusittu kahdesti vuonna 2008 ja vuosina 2014-15, mutta alueellisen puolustuksen pohjimmaista perustaa ei ole kuitenkaan muutettu eikä kyseenalaistettu. Ei välttämättä syytäkään, mutta kaikissa sotilaallisissa uhkakuvissa Suomen puolustuspolitiikan takaravoissa on ajatuksena laaja maahan kohdistuva valloitushyökkäys tai sitä vastaava strateginen isku, ei niinkään muunlainen strateginen isku, jossa maahan ei tunkeuduta sotilasvoimin.

Olen muutamassa aikaisemmassa kirjoituksessa kritisoinut Suomen alueellisen puolustuksen nykyisessä muodossa olevaa järjestelmää. Järjestelmä ei enää vastaa kaikkiin tämän ajan puolustushaasteisiin eikä riittäviä uudistuksia ole saatu aikaan. Nuo kirjoitukset ovat ja ”Miksi Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä kaipaisi oikein uudistuksia?” (US-blogi 30.10.2016) ja ”Alueellinen puolustus - antaako se enää vastauksen puolustuksemme haasteisiin?” (US-blogi 15.10.2016).

En ole ollut noissa kirjoituksissa romuttamassa alueellista puolustusjärjestelmää, vaan olen vaatinut sen kehittämistä tämän päivän sotilaallisiin haasteisiin, joihin tällä hetkellä Suomi ei kykene enää vastaamaan.

Kyse on yllätyksellisistä ensivaiheen sotilaallisista toimista, joilla vihollistaho kykenee lamaannuttamaan Suomea muutaman tunnin kestävällä hyökkäyksellä. Kyse on Suomen sotilaallisten voimavarojen suuntaamisessa niihin uhkiin, jotka ovat ensisijaisia ja ensivaiheisia ja joiden varassa on maan turvallisuus lyhytaikaisen hyökkäyksen jälkeen. Kyse on lamaannuttamisesta.

                                                                                           ****

Alueellinen puolustus perustuu siihen, että hyökkääjä päästetään omalle maalle ja sotatoimet käydään omalla maalla, josta seuraa omaan maahan kohdistuva tuhonta. Tuo on alueellisen puolustusjärjestelmän suurin heikkous.

Kylmän sodan aikaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin puolustusvoimat varautui pääasiallisesti torjumaan laajamittaista hyökkäystä Suomen alistamiseksi tilanteessa, jossa Euroopassa oleva konflikti oli eskaloitumassa pohjoisen Itämeren alueelle. Tuohon uhkakuvaan liittyi pitkä varautumisaika, jota enää ei ole. Tuo uhkakuva oli Suomelle pitkään ensisijainen kylmän sodan jälkeenkin, vaikka se oli jo vanhentunut. Suomessa puolustuksen uudistuminen on sangen hidasta.

Vaikka uhkakuvat muuttuvat, ei puolustusstrategia Suomessa muutu, jos Suomessa ei ole varaa uudistaa puolustustaan uuden strategian ja uusien uhkakuvien pohjalta. Puolustusta ei ikään kuin ratkaista lähtien muuttuvista uhkakuvista, jos uusien uhkakuvien torjuntaan ei ole varoja. Pysytään mieluummin vanhoissa uhkakuvissa ja torjutaan niitä. Kaikilla on hyvä olo.

Suomen ajattelema strateginen isku ei tosiasiallisesti eroa periaatteiltaan paljon laajamittaisen hyökkäyssodan muodosta kuin vain aikakäsitteen ja laajuuden osalta. Erona olisi, että Suomi tuskin saisi strategisesta iskusta ennakkovihiä vastaavasti kuin laajemmasta valloitussodasta.

Alueellisen puolustuksen tavoitteena on estää maahantunkeutujan pääsy strategisesti tärkeille alueillemme ja olosuhteitamme hyväksi käyttäen hidastaa sekä kuluttaa hyökkääjän joukkoja ja muodostaa valitsemiimme ratkaisukohtiin meille tarpeellinen ylivoima hyökkäyksen torjumiseksi ja lyömiseksi.” lausui pääesikunnan päällikkö kenraaliluutnantti Ari Puheloinen niinkin myöhään kuin vuoden 2007 lopulla Suomen puolustusratkaisusta (Pääesikunta 5.11.2007). Kyse tuossa on Deterrence by denial -strategiasta.

Ari Puheloisen puhe oli vielä jollakin keinoin hyväksyttävä tuohon aikaan, mutta ei enää kymmenen vuotta myöhemmin.

Sotilaallisia uhkakuvia on muuttanut ja muuttaa etenkin aseteknologian nopea kehitys, jossa pienen maan on vaikea - melkeinpä mahdotonta - pysyä uskottavasti perässä. Suuri trendi aseteknologiassa on ollut, että ihmisen merkitys sotatoimissa koko ajan vähenee. Maahan ei enää vyöry suuria sotajoukkoja. Maahan vyöryy ohjuksia ja ilma-aluksia.

Korkeassa valmiudessa ja tehokkailla ja ajanmukaisilla järjestelmillä varustetuilla, kaikkien puolustushaarojen joukkoja sisältävillä valmiusjoukoilla pyritään ensisijaisesti estämään tilanteen kiihtyminen aseelliseksi hyökkäykseksi Suomea kohtaan. Tilanteen niin vaatiessa valmiusjoukoilla kyetään torjumaan Suomea vastaan tehty ensi-isku. Laajaan reserviin perustuvalla ja tarkoituksenmukaisella materiaalilla varustetuilla alueellisilla joukoilla luodaan kyky vastata myös laajamittaisiin hyökkäyksiin.” totesi puolestaan Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016 (Puolustusvoimat 12.9.2016).

Suomen nyrkki nopeaan ensi-iskuun on siis valmiusjoukot, joiden tehtävä on estää aseellinen hyökkäys Suomeen ennalta. Tuon lausuman perusteella valmiusjoukot toimisivat Suomen rajojen ulkopuolella, mitä epäilen.

Lindberg kuitenkin totesi maanpuolustuskurssin avajaistilaisuudessa myös:

Ennakkovaroitusajan lyheneminen edellyttää meiltä paremman tilannetietoisuuden lisäksi myös kykyä vastata nopeammin syntyvää uhkaa vastaan eli parempaa toimintavalmiutta. Olemme monin tavoin kehittämässä valmiuttamme. Kesällä voimaantulleet muutokset asevelvollisuuslakiin ovat yksi esimerkki valmiutemme kehittämisestä. Reserviläisiä voidaan nyt määrätä Tasavallan presidentin päätöksellä kertausharjoituksiin ilman kolmen kuukauden ennakkoilmoittamisaikaa Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevän välttämättömän tarpeen sitä edellyttäessä.

Valmiuden todellisessa kehittämisessä Lindbergin esimerkkinä esittämä reserviä koskeva kertausharjoitusmääräys on lähinnä silmänlumetta. Ei todellista vaikuttavuutta puolustuskyvylle nopean strategisen iskun tapauksessa.

Tuo Jarmo Lindbergin mainitsema yksi esimerkki valmiuden kehittämisestä taitaa olla melkeinpä ainoa ja sekin liittyy sellaiseen sotilaalliseen tilanteeseen, jolloin maahamme tunkeuduttaisiin sotilailla ja sotilasjohtoisesti. Sotatoimissa Suomeen siis tulisi aina vieraita sotilaita, jota yritettäisiin valmiusjoukoilla torjua.

Entäpä, jos sotilaita ei tulekaan valmiusjoukkojen torjuttavaksi?

Kykeneekö valmiusjoukot torjumaan Suomeen tehdyn ohjusiskun, joka olisi tyypiltään vaikkapa länsivaltojen 14.4.2018 Syyriaan tehdyn ohjusiskun tapainen? Epäilen, että valmiusjoukkomme eivät kykenisi.

Entäpä, jos Suomeen tehtäisiin sotilaallinen ensi-isku, jonka kesto olisi vain korkeintaan muutamia kymmeniä minuuttia, mutta jonka tuhovoima ja vaikutus olisi suurempi kuin periteisen sotilailla tehtävän strategisen iskun? Onko Suomella riittävä kyvykkyys torjua tuollaista lamaannuttavaa iskua?

Suomi on haasteellinen puolustettava. Haasteen luovat pitkä maaraja Venäjän kanssa ja harvaan asutetut seudut, joissa Suomella ei ole sotilaallista voimaa. Nämä alueet olisivat sinänsä helposti vallattavissa mitä pohjoisemmaksi mennään.

Suomen on toki rakennettava puolustuksensa myös torjumaan sotilailla tapahtuvaa maahanhyökkäystä vastaan, mutta se ei riitä alkuunkaan. Pelkästään tuolla puolustuksella Suomi ei ole sotilaallisesti riittävän turvallinen nykymaailmassa.

                                                                                           ****

Nykyisin sotatoimista on haastavaa saada ennakkovaroitusta.

All warfare is based on deception. Hence, when we are able to attack, we must seem unable; when using our forces, we must appear inactive; when we are near, we must make the enemy believe we are far away; when far away, we must make him believe we are near.

Vapaasti suomennettuna: ”Kaikki sodankäynti perustuu petokseen. Kun meillä on kyky hyökätä, meidät tulee nähdä kyvyttöminä hyökätä. Kun käytämme voimaamme, meidän tulee näyttäytyä voimaa käyttämättömäksi. Kun olemme lähellä, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme kaukana. Kun olemme kaukana, meidän on saatava vihollinen uskomaan, että olemme lähellä."

Nuo sanat ovat viisaita ja pätevät edelleen.

Nuo sanat lausui kiinalainen kenraali, strategi ja filosofi Sun Tzu (544-496 eKr.) teoksessaan Art of War (Sodankäynnin taito). Teos on edelleen lukemisen arvoinen kirja sotilasstrategiasta.  

Nyt kansainvälinen tilanne ei suinkaan ole vielä sellainen, että olisi erityistä syytä pelätä Venäjän interventiota länsimaata kohtaan, mutta elämme levottomia aikoja. Kaikkeen on syytä varautua. Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti arvaamattomasta syystä niin, ettemme voi ollenkaan vaikuttaa muutokseen.

Venäjäkin on lukenut Sun Tzun ajatukset: jos haluat yllättää, älä näytä ennakkoon, että tulet yllättämään. Venäjä yllätti Krimin niemimaalla eikä länsi saanut tuosta yllätyksestä mitään ennakkomerkkiä.

Jos Venäjä päättäisi tehdä juuri tällä sekunnilla yllättäen jostakin kummallisesta syytä vastaavanlaisen ohjusiskun yli sadalla ballistisella lyhyen kantaman Iskander-ohjuksilla ja Kalibr- sekä Kh-sarjan risteilyohjuksilla maalta, mereltä ja ilmasta laukaistuna, kuinka Suomen valmiusjoukot kykenisivät torjumaan tuollaisen lamaannuttavan ensi-iskun?

Kuinka Suomi kykenisi torjumaan sen ensi-iskun valmiusjoukoillaan, johon Jarmo Lindbergin on viitannut maanpuolustuskurssin avajaispuheessaan syksyllä 2016? 

Onko Suomi varautunut myös sellaiseen uhkakuvaan, että Venäjä pyrkisi risteilyohjuksilla tuhoamaan vaikkapa Suomen 10-15 kriittisintä strategista kohdetta, minkä seurauksena Suomi menettäisi ilmatilansa hallinnan ja sen jälkeen Venäjä voisi jatkaa ”moukarointia” ilmatilasta käsin. Tunnissa voidaan menettää todellisesta puolustuskyvystä oleellinen. Siis sellainen, jolla olisi todellista merkitystä puolustuskyvylle jatkossa, kuten vaikkupa oman ilmatilan hallinta.

Kykenisikö Suomi torjumaan maata vastaan tehdyn ohjushyökkäyksen puolen tunnin ennakkovaroitusajalla tai edes päivän ennakkovaroitusajalla? Olisiko Suomen valmiusjoukoilla edes oikeat ohjustorjunta-aseet ohjusiskun torjumiseksi? Onko Suomella oikeaa toimintastrategiaa ohjusiskun torjuntaan?

Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltain tekemä ohjusisku Syyriaan kesti alle tunnin. Noin 45 minuuttia. Tuossa lyhyessä ajassa toista sataa ohjusta kohdistettiin tällä kertaa vain kolmeen kohteeseen, mutta ne olisi voitu suunnata useampiinkin kohteisiin. Ohjukset laukaistiin lentokoneista ja merialuksista kaukaa maalikohteista. Ohjuksia olisi voitu laukaista paljon enemmänkin ja paljon kauempaakin. Ohjushyökkäyksessä kaksi tuntia olisi jo pitkä aika.

Sotaa käyvällä Syyrialla ei ollut kykyä torjua ohjushyökkäystä. Syyrian puolustuskyky oli puuteellinen eikä se hallinnut ilmatilaansa, jossa lentelivät vieraat risteilyohjukset. Risteilyohjukset ovat viheliäitä torjuttavia, mutta niitäkin voidaan torjua.

Läntisten suurvaltojen tapaan myös Venäjällä on kyky tehdä ohjushyökkäyksiä suurilla ohjusmäärillä. Venäjän ohjukset ovat lähellämme. Kyky ei ole siis vain läntisillä suurvalloilla.

Nykysodat ovat ohjussotia, joihin Suomi on varautunut heikonlaisesti. Tosiasiassa Suomi ei ole varautunut ohjussotiin ollenkaan.

Suomi on varautunut päävoimiltaan vain sellaisiin sotiin, joihin on ollut halpaa varautua, mutta jospa sellaisia sotia ei enää ole oikein ensivaiheessa olemassakaan?

Pääperiaatteena Suomi on varautunut puolustuksessaan aluepuolustussotaan ja siihen liittyvään sissitoimintaan maahan hyökkäyksen tiimoilta, joka oli relevanttia vielä 1960-luvulla ja vielä 1980-luvulla, muttei oikein enää. Toki tällaiseenkin pitää varautua, koska ensisijaisesti vain heikkouksiin isketään, mutta nykyaikana ei tehdä enää miehityksiä ja laajojen maa-alueiden haltuunottoja, vaan asetettuihin päämääriin pyritään muutoin vähemmän sotavoimaa kuluttavasti. Venäjä hallitsee tuon nykyajan jo varsin hyvin.

Puolustusvoimien olisi syytä valottaa kansalaisille hieman Suomen ohjustorjuntakykyä. Kykenisikö Suomi torjumaan Syyriaan tehdyn ohjushyökkäyksen kaltaisen hyökkäyksen?

]]>
88 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti#comments Kotimaa Nato Ohjuspuolustus Risteilyohjukset Syyrian sota Venäjän uhka Sun, 15 Apr 2018 10:09:56 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253852-nykysodat-ovat-ohjussotia-joihin-suomi-on-varautunut-heikonlaisesti
Pitäisikö olla huolissaan http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253848-pitaisiko-olla-huolissaan <p>Henkilöiden profilointi heidän terveydentilatietojensa perusteella nousi hetkessä valtakunnalliseksi keskustelunaiheeksi, kun Helsingin Sanomat uutisoi 10.4. THL:n suunnitelmista jokaisen sote-asiakkaan yksilöllisen riskikertoimen laskemisesta. Sote-valmistelun vastuuministeri kiirehti pari päivää myöhemmin kiistämään henkilöiden pisteyttämisen, vaikka juuri tällaiseen kokeiluun THL oli saanut tutkimusluvan. Hän myös kertoi eduskunnalle, ettei yksittäisten henkilöiden profilointitietoja ole tarkoitus luovuttaa terveyspalvelujen tuottajille.</p><p>Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan myös laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen toissijaisesta käytöstä (ns. toisiolaki). Olin tuosta esityksestä ensin perustuslakivaliokunnassa asiantuntijana sekä sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa maaliskuun alussa kuultavana perustuslakivaliokunnan lakiesitykseen edellyttämistä muutoksista. Toisiolaki antaisi terveyspalvelujen tuottajalle mahdollisuuden myös palvelun käyttäjien profiloimiseen. Toin ongelman esiin sekä perustuslakivaliokunnassa että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.</p><p>Lausuntooni sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kirjoitin asiasta seuraavasti: Toisiolakia koskevan hallituksen esityksen 41 &sect; koskee tietojohtamista. Säännösehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajalla on oikeus käsitellä ja yhdistellä tunnisteellisesti asiakastietoja, jotka ovat syntyneet sen omassa toiminnassa tai ovat sen omiin rekistereihin tallennettuja, jos se on välttämätöntä palvelunantajan vastuulla toteutettavan palvelutoiminnan tuottamista, seurantaa, arviointia, suunnittelua, kehittämistä, johtamista ja valvontaa varten. EU:n tietosuoja-asetuksessa on runsaasti määräyksiä koskien henkilön profilointia häntä koskevien tietojen perusteella. Tietosuoja-asetus takaa rekisteröidylle oikeuden olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi arkaluonteisia tietoja sisältävän profiloinnin perusteella ja oikeuden vastustaa profiloinnin perusteella tehtävää suoramarkkinointia. Toisiolain tietojohtamista koskeva määrittely on hyvin laaja. Toisiolaki ei kuitenkaan toista EU:n tietosuoja-asetuksen profilointia koskevia rajoituksia, vaan tavallaan asettuu näiden rajoitusten yläpuolelle, vaikka tältä osin tietosuoja-asetus ei anna kansallista liikkumavaraa.</p><p>Oma suositukseni lainsäätäjälle oli, että jos terveyspalvelujen järjestäjälle tai tuottajalle annetaan oikeus profiloida potilaita, tulee lainsäädännössä tarkasti määritellä, mitkä ovat tällaisen profiloinnin periaatteet ja rajoitukset ja millainen oikeusturva profiloinnin kohteeksi joutuneelle henkilölle annetaan.</p><p>Toisiolaki sekä suunnitelmat henkilötason riskikertoimien laskemisesta arkaluonteisten henkilötietojen perustella ovat uusia esimerkkejä hoitosuhteen luottamuksellisuuden murenemisesta Suomessa. On varmasti syytä sanoa jo ääneen, että potilastietojen salassapito Suomessa on heikolla tasolla eurooppalaiseen standardiin verrattuna ja ehkä jo heikointa koko Euroopassa.</p><p>Esimerkiksi poliisin mahdollisuus saada potilastietoja on Suomessa poikkeuksellisen laaja. Ammattihenkilöllä on velvollisuus jo esitutkinnassa kertoa potilastietoja, jos poliisi tutkii ns. ylitörkeää rikosta. Aiemmin tietojen kertomiseen tarvittiin tuomioistuimen päätös. Lakisääteisiä vakuutuksia myöntävällä vakuutusyhtiöllä on tiedonsaantioikeus potilastiedoista. Vakuutusyhtiö arvioi itse, mitkä tiedot ovat välttämättömiä vakuutusasian käsittelyn kannalta. Lastensuojeluilmoituksen ilmoituskynnys on hyvin alhainen. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on ilmoitusvelvollisuus, jos hän esim. arvioi, että lapsen sairauden hoito ei vanhempien toimesta tapahdu asianmukaisesti. Kanta-arkiston käyttö on pakollista kaikille terveydenhuollon toimijoille. Vaikka potilas antaa käyttöönottovaiheessa suostumuksensa sähköisen arkiston käyttöön, hajaantuvat tiedot kuin lehdet tuulessa eri terveydenhuollon toimijoille, jos potilas ei tietojen levitystä ennakolta kiellä. Soten monituottajamalli vielä moninkertaistaa arkaluonteisten tietojen liikuttelun eri toimijoiden välillä. Sokerina pohjalla ovat hallituksen esitykset toisiolaiksi taikka biopankkilaiksi. Uuden biopankkilakiesityksen mukaan käynti laboratoriotutkimuksessa antaa oikeuden käyttää näytettä ja tietoja tutkimustarkoituksissa, jos potilas ei huomaa tätä kieltää. Vaikka yksittäiset säännökset potilastietojen luovutuksesta voivat sinänsä olla perusteltuja, ei tietojen käytön kokonaisuus enää turvaa luottamuksellisten tietojen salassapitoa.</p><p>Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen määräykset arkaluonteisten henkilötietojen käsittelystä ovat tiukempia, kuin nykyiset kansalliset säännöksemme. Sipilän hallitus on lainvalmistelussaan etsinyt eurooppalaisesta sääntelystä porsaanreikiä, joilla se voisi kiertää tietosuoja-asetuksessa säädettyä henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta ja arkaluonteisten henkilötietojen käsittelykieltoa. Lisäksi esityksessä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi esitetään, että julkisen sektorin toimijaan ei ollenkaan kohdistettaisi tietosuoja-asetuksen mukaisia sanktiomaksuja. Ymmärrettävästi tietosuojavaltuutettu ei ole ollut tästä ehdotuksesta samaa mieltä.</p><p>Facebookin osakekurssi on Yhdysvalloissa laskenut 18 % eli yhtiön arvosta katosi 80 mrd USD, kun tiedot käyttäjien henkilötietojen käyttämisestä poliittiseen profilointiin tulivat julki. Sijoittajat ennakoivat joukkokanteita, joilla haetaan miljardiluokan vahingonkorvauksia yksityisyyden loukkaukseen syyllistyneeltä yhtiöltä. Vaikka Facebook-käyttäjät ovat antaneet suostumuksensa tietojensa luovuttamiseen mainostajille, eivät he sentään ole antaneet suostumustaan poliittiseen profilointiin. Suomessa potilastietojen luovuttamiseen ei Sipilän hallituksen esitysten perusteella kohta ollenkaan pyydetä suostumusta, vaan henkilölle vain jätetään mahdollisuus kieltää luovutus joissain tapauksissa. Kuinka moni kielto-oikeutta osaa käyttää on sitten toinen juttu. Ehkä potilaan tietosuojan murenemisesta pitäisi jonkun jo olla huolissaan.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Henkilöiden profilointi heidän terveydentilatietojensa perusteella nousi hetkessä valtakunnalliseksi keskustelunaiheeksi, kun Helsingin Sanomat uutisoi 10.4. THL:n suunnitelmista jokaisen sote-asiakkaan yksilöllisen riskikertoimen laskemisesta. Sote-valmistelun vastuuministeri kiirehti pari päivää myöhemmin kiistämään henkilöiden pisteyttämisen, vaikka juuri tällaiseen kokeiluun THL oli saanut tutkimusluvan. Hän myös kertoi eduskunnalle, ettei yksittäisten henkilöiden profilointitietoja ole tarkoitus luovuttaa terveyspalvelujen tuottajille.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan myös laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen toissijaisesta käytöstä (ns. toisiolaki). Olin tuosta esityksestä ensin perustuslakivaliokunnassa asiantuntijana sekä sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa maaliskuun alussa kuultavana perustuslakivaliokunnan lakiesitykseen edellyttämistä muutoksista. Toisiolaki antaisi terveyspalvelujen tuottajalle mahdollisuuden myös palvelun käyttäjien profiloimiseen. Toin ongelman esiin sekä perustuslakivaliokunnassa että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

Lausuntooni sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kirjoitin asiasta seuraavasti: Toisiolakia koskevan hallituksen esityksen 41 § koskee tietojohtamista. Säännösehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajalla on oikeus käsitellä ja yhdistellä tunnisteellisesti asiakastietoja, jotka ovat syntyneet sen omassa toiminnassa tai ovat sen omiin rekistereihin tallennettuja, jos se on välttämätöntä palvelunantajan vastuulla toteutettavan palvelutoiminnan tuottamista, seurantaa, arviointia, suunnittelua, kehittämistä, johtamista ja valvontaa varten. EU:n tietosuoja-asetuksessa on runsaasti määräyksiä koskien henkilön profilointia häntä koskevien tietojen perusteella. Tietosuoja-asetus takaa rekisteröidylle oikeuden olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi arkaluonteisia tietoja sisältävän profiloinnin perusteella ja oikeuden vastustaa profiloinnin perusteella tehtävää suoramarkkinointia. Toisiolain tietojohtamista koskeva määrittely on hyvin laaja. Toisiolaki ei kuitenkaan toista EU:n tietosuoja-asetuksen profilointia koskevia rajoituksia, vaan tavallaan asettuu näiden rajoitusten yläpuolelle, vaikka tältä osin tietosuoja-asetus ei anna kansallista liikkumavaraa.

Oma suositukseni lainsäätäjälle oli, että jos terveyspalvelujen järjestäjälle tai tuottajalle annetaan oikeus profiloida potilaita, tulee lainsäädännössä tarkasti määritellä, mitkä ovat tällaisen profiloinnin periaatteet ja rajoitukset ja millainen oikeusturva profiloinnin kohteeksi joutuneelle henkilölle annetaan.

Toisiolaki sekä suunnitelmat henkilötason riskikertoimien laskemisesta arkaluonteisten henkilötietojen perustella ovat uusia esimerkkejä hoitosuhteen luottamuksellisuuden murenemisesta Suomessa. On varmasti syytä sanoa jo ääneen, että potilastietojen salassapito Suomessa on heikolla tasolla eurooppalaiseen standardiin verrattuna ja ehkä jo heikointa koko Euroopassa.

Esimerkiksi poliisin mahdollisuus saada potilastietoja on Suomessa poikkeuksellisen laaja. Ammattihenkilöllä on velvollisuus jo esitutkinnassa kertoa potilastietoja, jos poliisi tutkii ns. ylitörkeää rikosta. Aiemmin tietojen kertomiseen tarvittiin tuomioistuimen päätös. Lakisääteisiä vakuutuksia myöntävällä vakuutusyhtiöllä on tiedonsaantioikeus potilastiedoista. Vakuutusyhtiö arvioi itse, mitkä tiedot ovat välttämättömiä vakuutusasian käsittelyn kannalta. Lastensuojeluilmoituksen ilmoituskynnys on hyvin alhainen. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on ilmoitusvelvollisuus, jos hän esim. arvioi, että lapsen sairauden hoito ei vanhempien toimesta tapahdu asianmukaisesti. Kanta-arkiston käyttö on pakollista kaikille terveydenhuollon toimijoille. Vaikka potilas antaa käyttöönottovaiheessa suostumuksensa sähköisen arkiston käyttöön, hajaantuvat tiedot kuin lehdet tuulessa eri terveydenhuollon toimijoille, jos potilas ei tietojen levitystä ennakolta kiellä. Soten monituottajamalli vielä moninkertaistaa arkaluonteisten tietojen liikuttelun eri toimijoiden välillä. Sokerina pohjalla ovat hallituksen esitykset toisiolaiksi taikka biopankkilaiksi. Uuden biopankkilakiesityksen mukaan käynti laboratoriotutkimuksessa antaa oikeuden käyttää näytettä ja tietoja tutkimustarkoituksissa, jos potilas ei huomaa tätä kieltää. Vaikka yksittäiset säännökset potilastietojen luovutuksesta voivat sinänsä olla perusteltuja, ei tietojen käytön kokonaisuus enää turvaa luottamuksellisten tietojen salassapitoa.

Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen määräykset arkaluonteisten henkilötietojen käsittelystä ovat tiukempia, kuin nykyiset kansalliset säännöksemme. Sipilän hallitus on lainvalmistelussaan etsinyt eurooppalaisesta sääntelystä porsaanreikiä, joilla se voisi kiertää tietosuoja-asetuksessa säädettyä henkilötietojen käyttötarkoitussidonnaisuutta ja arkaluonteisten henkilötietojen käsittelykieltoa. Lisäksi esityksessä tietosuoja-asetusta täydentäväksi lainsäädännöksi esitetään, että julkisen sektorin toimijaan ei ollenkaan kohdistettaisi tietosuoja-asetuksen mukaisia sanktiomaksuja. Ymmärrettävästi tietosuojavaltuutettu ei ole ollut tästä ehdotuksesta samaa mieltä.

Facebookin osakekurssi on Yhdysvalloissa laskenut 18 % eli yhtiön arvosta katosi 80 mrd USD, kun tiedot käyttäjien henkilötietojen käyttämisestä poliittiseen profilointiin tulivat julki. Sijoittajat ennakoivat joukkokanteita, joilla haetaan miljardiluokan vahingonkorvauksia yksityisyyden loukkaukseen syyllistyneeltä yhtiöltä. Vaikka Facebook-käyttäjät ovat antaneet suostumuksensa tietojensa luovuttamiseen mainostajille, eivät he sentään ole antaneet suostumustaan poliittiseen profilointiin. Suomessa potilastietojen luovuttamiseen ei Sipilän hallituksen esitysten perusteella kohta ollenkaan pyydetä suostumusta, vaan henkilölle vain jätetään mahdollisuus kieltää luovutus joissain tapauksissa. Kuinka moni kielto-oikeutta osaa käyttää on sitten toinen juttu. Ehkä potilaan tietosuojan murenemisesta pitäisi jonkun jo olla huolissaan. 

]]>
27 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253848-pitaisiko-olla-huolissaan#comments Kotimaa Potilastieto Profilointi Sote-uudistus Tietosuoja Sun, 15 Apr 2018 07:02:57 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253848-pitaisiko-olla-huolissaan
Avoin kirje kaikille vihaisille miehille http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253842-avoin-kirje-kaikille-vihaisille-miehille <p>Meille on opetettu, että tosimies on vakava ja vakavana oleminen taas tarkoittaa sitä, että on pahalla päällä.</p><p>Täällä Uuden Suomen blogiympäristössä tuolle vihaisena olemiselle on erityisen hyvä alusta. Erityisesti jos olet vihainen Sipilälle, Halla-aholle, Huhtasaarelle, Rinteelle tai Orpolle, se kannataa pistää jo otsikkoon. Lukijoita ja kommentoija varmasti löytyy ja mieli on sen jälkeen kuin maratonin juosseella.</p><p>Tein sen!</p><p>Niin minkä itse asiassa teitkään? Jaoit oman pahan olosi muille ja sait heidätkin vittuuntumaan hetkeksi. Huutamaan yhdestä suusta kuin Sleepy Sleepersin kappaleessa aikoinaan &quot;on se niin väärin, on se niin väärin&quot;.</p><p>On hyvä olla vihainen, mutta viha itsessään toimii vain herättäjänä. Se ei vie eteenpäin mihinkään muualle kuin pahoihin tekoihin. Vihan lisäksi tarvitaan sellaisia tekoja, joissa ihmiset saadaan tekemään jotakin hyvää.</p><p>Olen ollut kiusallisen tietoinen siitä, että viha myy paremmin kuin positiivisuus. Perinteinen media ja erityisesti median ja sosiaalisen median yhteiselämä vaatii sitä, että jompi kumpi osapuoli synnyttää verenpainetta, jota toinen voi jatkaa. Sillä tavoin luodaan #gate.&nbsp;</p><p>Jutut menevät jo niin absurdille tasolle, että ne alkavat naurattaa.</p><p>Perjantaina Suomen puhutuin Twitter keskustelu ja samalla kaikkein turhanaikaisin kiista tuli siitä, että yksi perheenisä laittoi lapsensa parisuhteeseen liittyvän lausahduksen Twitteriin. Joku tosikko mies sattui kommentoimaan sitä, että opetat lapsille vääriä asenteita parisuhteista. - Siis seitsemänvuotiaalle!&quot;</p><p>Tuo kommentti nyt olisi ihan normaalia, mutta sen jälkeen tuli kymmeniä ja taas kymmeniä kommentteja siitä, kuinka tuollainen negatiivinen asenne on syvältä. Siis itse asiassa ne, jotka vaativat hiukka huumoria, nostivat itse itselleen vihaisuusketjun.</p><p>Siinä suomalainen suuttui itselleen ja toisille suomalaisille siitä, että he suuttuivat toinen toisilleen.</p><p>Olen pitkään todistanut sitä, että viha ja vaihaisuus myy. Itsekin olen käyttänyt niitä keinoja aivan tarkoituksellisesti silloin tällöin. Samalla olen toivonut, että löytyy myös muita tehokeinoja. Vihaisuus kun on varsin kuluttavaa, eikä kuten sanottua, vie oikeastaan yhtään mihinkään.</p><p>Ehdotan kaikille vihaisille miehille (jätetään naiset nyt tällä kertaa ulkopuolelle), että vaihdetaan se vihaisuus kerrankin positiivisuuteen ja iva edes hiukan kevyempään sarkasmiin. Vieläkin parempi, jos voimme välillä todeta, että mitä sitä ottaa kaikkea liian tosissaan.</p><p>Vitsiksi heittäminen on ikiaikainen keino nauraa typeryydelle. Sekin toimii.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meille on opetettu, että tosimies on vakava ja vakavana oleminen taas tarkoittaa sitä, että on pahalla päällä.

Täällä Uuden Suomen blogiympäristössä tuolle vihaisena olemiselle on erityisen hyvä alusta. Erityisesti jos olet vihainen Sipilälle, Halla-aholle, Huhtasaarelle, Rinteelle tai Orpolle, se kannataa pistää jo otsikkoon. Lukijoita ja kommentoija varmasti löytyy ja mieli on sen jälkeen kuin maratonin juosseella.

Tein sen!

Niin minkä itse asiassa teitkään? Jaoit oman pahan olosi muille ja sait heidätkin vittuuntumaan hetkeksi. Huutamaan yhdestä suusta kuin Sleepy Sleepersin kappaleessa aikoinaan "on se niin väärin, on se niin väärin".

On hyvä olla vihainen, mutta viha itsessään toimii vain herättäjänä. Se ei vie eteenpäin mihinkään muualle kuin pahoihin tekoihin. Vihan lisäksi tarvitaan sellaisia tekoja, joissa ihmiset saadaan tekemään jotakin hyvää.

Olen ollut kiusallisen tietoinen siitä, että viha myy paremmin kuin positiivisuus. Perinteinen media ja erityisesti median ja sosiaalisen median yhteiselämä vaatii sitä, että jompi kumpi osapuoli synnyttää verenpainetta, jota toinen voi jatkaa. Sillä tavoin luodaan #gate. 

Jutut menevät jo niin absurdille tasolle, että ne alkavat naurattaa.

Perjantaina Suomen puhutuin Twitter keskustelu ja samalla kaikkein turhanaikaisin kiista tuli siitä, että yksi perheenisä laittoi lapsensa parisuhteeseen liittyvän lausahduksen Twitteriin. Joku tosikko mies sattui kommentoimaan sitä, että opetat lapsille vääriä asenteita parisuhteista. - Siis seitsemänvuotiaalle!"

Tuo kommentti nyt olisi ihan normaalia, mutta sen jälkeen tuli kymmeniä ja taas kymmeniä kommentteja siitä, kuinka tuollainen negatiivinen asenne on syvältä. Siis itse asiassa ne, jotka vaativat hiukka huumoria, nostivat itse itselleen vihaisuusketjun.

Siinä suomalainen suuttui itselleen ja toisille suomalaisille siitä, että he suuttuivat toinen toisilleen.

Olen pitkään todistanut sitä, että viha ja vaihaisuus myy. Itsekin olen käyttänyt niitä keinoja aivan tarkoituksellisesti silloin tällöin. Samalla olen toivonut, että löytyy myös muita tehokeinoja. Vihaisuus kun on varsin kuluttavaa, eikä kuten sanottua, vie oikeastaan yhtään mihinkään.

Ehdotan kaikille vihaisille miehille (jätetään naiset nyt tällä kertaa ulkopuolelle), että vaihdetaan se vihaisuus kerrankin positiivisuuteen ja iva edes hiukan kevyempään sarkasmiin. Vieläkin parempi, jos voimme välillä todeta, että mitä sitä ottaa kaikkea liian tosissaan.

Vitsiksi heittäminen on ikiaikainen keino nauraa typeryydelle. Sekin toimii.

]]>
16 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253842-avoin-kirje-kaikille-vihaisille-miehille#comments Kotimaa Negatiivisuus Poliittinen vihapuhe Politiikka Viha Sun, 15 Apr 2018 05:25:53 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253842-avoin-kirje-kaikille-vihaisille-miehille